Keväällä Lehman-trilogian suomalaisen kantaesityksen kynnyksellä koko maailma oli kuin leikaten yhtäkkiä toinen. Koronavirus siirsi Espoon kaupunginteatterin ensi-iltaa eteenpäin lähes puoli vuotta. Maailman teatteripäivänä maaliskuussa esityksen läpimeno kuitenkin striimattiin koteihin suorana lähetyksenä.
Katsoin sen keittiön pöydän ääressä, luurit korvissa ja silmät kannettavan taikalaatikon ruutuun nauliutuen. Olin yksin, mutta siitä huolimatta merkillisen väkevästi teatterin ytimessä, yhteisen läsnäolon virrassa.
Elokuussa 2020 oli viimein fyysisen ensi-illan vuoro. Kun istuin Espoon kaupunginteatterin katsomossa, tyhjien penkkirivien ja turvavälien suojassa, oivalsin miten lujasti Stefano Massinin draama poeettisine kielikuvineen oli piirtynyt mieleen.
Lehman-trilogian voisi hyvinkin sisällyttää taloustieteen aineopintoihin myöhäiskapitalismin mentaalisena tiekarttana. Samalla meidät pienet työmuurahaiset asetetaan peilin eteen, pohtimaan uskonnoksi muuttuneen talouden perustaa, rahan myymisen ja ostamisen outoja markkinoita ja työn materiasta irtautunutta olemusta. Globaalin pandemian ja ikuisen kasvun laukaisema eksistentiaalinen konkurssi on pudottanut suojaverhot, ainakin hetkeksi.
Draaman suomalainen kantaesitys on syntynyt vaikeuksien kautta. Luottamukseen, brändiin ja tuotteen myyntiarvoon liittyviä kompastuskiviä – täsmälleen niitä samoja, joita modernin kapitalismin retrospektiota harjoittavassa draamassa monina variaatioina tutkitaan – on riittänyt alkutaipaleelle.
Nyt Teatteri Metamorfoosin ja kolmen teatterin yhteistuotantokaravaani kuitenkin kulkee. Espoon esitysten jälkeen seuraava etappi on Tampereen Työväen Teatteri.
Stefano Massinin eeppisen talousdraaman psykohistoriallinen kaari on hurja. Trilogiassa käydään läpi vuoden 2008 globaalin finanssikriisin ja laman konkurssillaan puhkaisseen Lehman Brothers -pankin koko historia lähtien siitä, kun Rimparin pikkukaupungista 1840-luvulla lähtenyt baijerinjuutalainen Henry Lehman ”astui sisään karuselliin nimeltä Amerikka.”
Alunperin 9-tuntiseksi radiokuunnelmaksi (2012) kirjoitettua Lehman-trilogiaa on esitetty näyttämöillä pitkin Eurooppaa. Italian kantaesitys oli Milanon Piccolo Teatrossa 2015. Käsikirjoittaja Ben Powerin ja ohjaaja Sam Mendesin lyhennetty versio nähtiin 2018 Lontoon National Theatressa ja viime vuonna New Yorkissa, missä kolmen mestarinäyttelijän tulkinta (Simon Russell Beale, Ben Miles, Adam Godley) sai haltioituneen vastaanoton. ”Ihme”, kirjoitti The New York Times.
Vähintään yhtä suuria mainesanoja ansaitsee ohjaaja Davide Giovanzanan suomalainen kantaesitys. Näyttelijäkolmikko Jussi Lehtonen, Juha Sääski ja Timo Torikka selättävät huikealla intensiteetillä Lehman Brothersin kolmelle vuosisadalle ulottuvan sukusaagan.
Lehman Brothersin metamorfoosi sekatavarakaupasta kasvottomaksi investointipankiksi alkaa vuonna 1844, kun maahanmuuttaja Henry Lehman saapuu orjaplantaasien täplittämään Alabamaan ja perustaa kauppansa takapajuiseen Montgomeryyn.
Pian sinne tulevat myös veljet Saksasta. Talous- ja psykohistoriaa runollisesti fuusioivan draaman dynamona ja liikevoimana toimii kolmikon luonteenpiirteiden räjähtävä erilaisuus. Lisäsyvyyttä siihen tuo veljesten juutalainen kulttuuriperimä, jota Massini taitavasti kuljettaa dramaturgiassa.
Maija Ruuskasen musiikki ja äänimaailma jäsentävät draamaa oivallisesti, välillä myös leikittelevän dialogin kautta.
Henry Päänä (Timo Torikka), Emanuel Käsivartena (Jussi Lehtonen) ja veljesten välissä Perunana sovitteleva Mayer (Juha Sääski) edustavat suvun mieslinjassa isänperintönä kulkevaa alkukuvaa.
Kolmen näyttelijän ensemble venyy roolista toiseen. Kiihtyvässä kavalkadissa yhä nälkäisemmät liikemiespolvet nousevat ajurin paikalle, sukupolvikapinan voimalla. Rahan kauppiaiden tuloksenteko saa amerikkalaisessa unelmassa yhä abstraktimpia muotoja, kunnes johdannaismarkkinoiden ilmaan kirjoitetut ja uskoon perustuvat tuotot puhkaisevat kuplan.
Taloustieteellisten aforismien karuselli ja reaalitaloudesta irtautunut finanssimaailma pyörii loppua kohden yhä hektisemmin. Kun tietotulvaan liittyy myös videoituja talouslausuntoja kotimaan viisailta, on katsojan vastaanottokyky koetteilla.
Pienet reunahuomautukset jääkööt silti omaan arvoonsa. Lehman-trilogia on suurta teatteria. •
Marketta Mattila
Teatteri Metamorfoosi: Lehman-trilogia. Teksti Stefano Massini. Ohjaus Davide Giovanzana. Sävellys ja äänet Maija Ruuskanen. Lavastus ja puvut Tinde Lappalainen. Rooleissa Jussi Lehtonen, Juha Sääski ja Timo Torikka. Ensi-ilta Espoon kaupunginteatterissa 1.8. 2020
