Tämän tekstin oli tarkoitus käsitellä Brysselissä maaliskuun lopun Festival Up! -sirkusfestivaalin esityksiä. Kuten arvata saattaa, festivaali peruttiin koronaviruksen takia, ja samalla useat kantaesitykset siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.

Osa aiemmin ensi-iltansa saaneista esityksistä on kuitenkin ollut tavalla tai toisella katsottavissa. Yksi näistä on Hands some feet, joka olisi ollut kansainvälisen festivaalin suomalaisittain kiinnostavimpia esityksiä. Esitys on vieraillut Joensuussa Näyttämöllä vuonna 2018.

Hands some Feet -esityksen alkua säestää tamperelaislähtöisen sirkustaiteilija Liisa Näykin kanteleen soitto ja laulu, joka on levollista ja kaunista. Sen vastapainoksi australialais-sveitsiläisen jonglööri Jeromy Zwickin liike on nopeaa, jopa säntäilevää.

Zwick on kiistatta taitava pallojonglööri, mutta vielä kiinnostavampaa on hänen ilmaiseva kehonkielensä. Usein jongleerauksessa jonglööri saattaa hävitä taustaan ja huomion keskipisteessä on tarkoituksella pallojen liike tai muu heiteltävä esine. Hands some Feetissä on päin vastoin: palloja liitää ilmassa vaikka kuinka monta, mutta huomio kiinnittyy jonglöörin intensiiviseen läsnäoloon, joka huokuu niin kasvoilta kuin liikkuvasta ruumiista.

Vahva sisäinen tunnemaailma tuntuu tursuvan sieraimista ja sormenpäistä väkisin ulos. Jonglöörin liikkuessa vauhdikkaasti edestakaisin, hypellenkin, hänen hengityksensä kiihtyy. Hengityksen välittyminen puolestaan tuo läsnäolon tuntua tallenteen katsojalle ja tasapainottaa sitä, että esitystallenteen vaihtuvat, rajatut kuvakulmat eivät aina ole ihanteellisia. Välillä kuvan rajauksen vuoksi ei voi nähdä kaikkea haluamaansa.

Toisaalta lähikuvan kautta pääsee lähelle.

Esityksen jännite rakentuu aluksi Zwickin liikkeiden eloisuuden ja Näykin stilisoidun staattisuuden välille. Zwick liehuu ja pyörii ympäriinsä. Näykki seisoo paikallaan – kun hän sitten kääntää päätään aksentoidusti, se on vaikuttavaa.

Esityksessä nähdään myös pariakrobatiaa, nuorallatanssia (silloin on Näykin vuoro olla rytmikäs ja loikkia, ja Zwickin vuoro säestää didgeridoon kuuloisella putkella), hyppynarua, vitsikkyyttä, pientä ja herkkää. Ehkä lappushortsien vaalean korallin vuoksi tekisi mieli puhua söpöstä, mutta se ei ole koko totuus, sillä esityksen tunteet ovat suuria, pakahduttavia.

Tallenteiden lisäksi jotkut harvat tahot ovat tänä keväänä myös striimanneet sirkusesityksiä. Yksi näistä oli Vantaan kaupungin Kulttuuritalo Martinuksen striimaama Blind Gut Companyn Kuin kala puussa.

Esitys on suunnattu erityisesti 3–8-vuotiaille lapsille. Livelähetettävässä esityksessä on oma jännityksensä, joskin esityksen pystyi katsomaan myös jälkikäteen kahden päivän ajan, mikä oli käytännössä kotioloissa helpompi järjestää.

Muuten esitys oli tunnelmaltaan leppoisa, ja jännitys syntyi ennemmin esityksen kaverusten välisistä pienistä ristiriidoista kuin temppujen vaarallisuudesta. Sympaattinen Kuin kala puussa -esitys rakentuu samaa tahtia kuin esityksen kaverukset kokoavat rakennelmaa, joka taipuu paitsi kiipeilyyn ja roikkumiseen myös nuorallakävelyyn. Esinemanipulaatiotakin nähdään.

Blind Gut Companyn sirkustaiteilijat Saana Peura, Inga Björn ja Tuomas Vuorinen ovat myös aiemmassa aikuisille suunnatussa teoksessaan Machine hyödyntäneet ryhmän itse rakentamaa härveliä, joka toimi muun muassa ilma-akrobatiatelineenä.

Ikänsä puolesta esityksen kohderyhmään kuuluva lapsi haluaa kuitenkin mieluummin lukea kirjaa kuin katsoa esitystä.

Tämä on striimauksien ja tallenteiden hyvä ja huono puoli: toisaalta kotoa käsin esitykseen keskittyminen on harvoin yhtä intensiivistä kuin katsomossa, toisaalta se mahdollistaa kokeilut, joihin ei välttämättä muuten uskaltautuisi, kuten vaikkapa viemään viisivuotiaan yli kaksituntiseen balettiesitykseen.

Korona-ajan striimin ja aiemmin nauhoitetun esityksen yksi keskeinen ero on se, että etästriimattu esiintyjä ei saa yleisöltä palautetta ja joutuu tsemppaamaan tavallista enemmän katsojan tavoittaakseen. Vuorinen, Björn ja Peura onnistuvat tässä tehtävässä ja saavat luotua tunteen siitä, että he ottavat yleisöön kontaktia.

Evianna Lehtipuu

Kuvassa Liisa Näykki ja Jeromy Zwick Hands some Feet -esityksessä. Kuva: Michael James.

Hands some Feet: Hands some Feet. Dramaturgia Meri-Maija Näykki. Sävellys Patrik Zeller. Valot Riku Elo. Esiintyjät Liisa Näykki ja Jeromy Zwick.

Blind Gut Company: Kuin kala puussa. Ohjaus Mirjami Heikkinen ja työryhmä. Musiikki ja äänet Eero Savela. Esiintyjät Inga Björn, Saana Peura, TuomasVuorinen.