Marraskuussa äänisuunnittelija Heidi Soidinsalo oli keskellä Hiljainen kuolema -esityksen tekoprosessia. Esitys on äänitaiteilija Juha Valkeapään ja Soidinsalon genrerajat ylittävä, tekijöidensä kahdestaan esittämä näyttämöteos. Esitys tarkastelee kuolemaa ja kuolemista erityisesti äänen – ja myös äänettömyyden – kautta.
”Tekoprosessin aikana minua alkoi kiinnostaa akustisen ekologian tulokulma. Se on tutkimusala, jonka kautta voidaan esimerkiksi kysyä, mitä tapahtuu, kun jokin ääni katoaa maailmasta, onko sen katoamisella joku merkitys. Esityksessä esimerkiksi nostamme esiin sukupuuttoon kuolleen dodo-linnun ja Viialassa toimineen, nyt jo lakkautetun viilatehtaan.”
Ei-antroposentrinen eli pois ihmiskeskeisyydestä hakeutuva esittävä taide on pinnalla ajassamme. Hiljainen kuolema -esityksessäkään ei keskitytä vain ihmisten kuolemiin.
”Äänimaisematutkija R. Murray Schafer on todennut, että ihminen säveltää koko ajan ympäristöään, mutta äänimaisemamme on muuttunut niin tiheäksi, ettemme enää erota pieniä ääniä. Ääntä tuottavien ihmisten näkökulmasta alkaa siis olla relevantimpaa, mitä ääniä maailmasta ottaa pois kuin mitä tänne laittaa.”
Hiljainen kuolema sisältää myös ihmisääntä luomuna ja vahvistettuna, mukana on puhetta, laulua ja ääntelyä.
”Ja hiljaisuutta. Sekä ääntä, joka syntyy kun viilatehtaan viiloilla viilataan. Jokainen ääni kysyy, onko se arvokas syntyessään ja onko sen katoamisella merkitystä.”
Heidi Soidinsalo opettaa tulevia äänisuunnittelijoita Taideyliopiston Valo- ja äänisuunnittelun (VÄS) laitoksella. Siksikin hän tasaisin väliajoin hakeutuu projekteihin, joissa joutuu itse näyttämölle.
”Että säilyttäisin empatian. On aivan eri asia katsoa asioita lavalta kuin äänipöydän takaa ja taiteellisen suunnitteluryhmän kuplasta.”
