Teatterikorkeakoulussa nähtiin kesäkuussa kahden koreografian ilta, jossa Teakin sveitsiläisen ystävyyskoulun La Manufacturen valmistuvat tanssiopiskelijat esiintyivät. Koreografioista vastasivat Elina Pirinen sekä David Zambrano. Tanssiopiskelijoiden yhteen hitsautuminen opintojen aikana näkyi tasapainona näissä improvisaatioon pohjautuvissa teoksissa.
David Zambrano juoksutti saliin tanssillisen leikkikentän, jonka ytimessä on tanssijoiden yhdessä luoma spontaani liikekieli. Passing Through toi hauskasti mieleen lapsuuden seuraa-johtajaa-leikin, jossa edellä kulkevan tekemisiä yritetään kopioida mahdollisimman tarkasti. Kopioinnin sijaan edellä kulkevasta haettiin impulssia omaan liikkeeseen.
Värikkäästi puetut tanssijat liikkuivat tilan läpi pareittain tai ryhmissä palaten hetken päästä näyttämön seinustalle kuin odottamaan kutsua tulla mukaan. Tanssijoiden vapaasti assosioiva liikekieli toimi hyvin taustalla polveilevan jazz-musiikin kanssa. Välillä liike ja vauhti hiljenivät, kunnes ryöpsähtivät jälleen uuteen riemukkaaseen leikkiin.
Pirisen koreografiassa katsoja sukeltaa pimeään, savulla täytettyyn tilaan ja aivan toisenlaiseen maailmaan. Silmien totuttua usvaiseen hämärään erottuvat näyttämöltä mikrofonien alla pareittain istuvat tanssijat.
La Beauté du Coeur on yltäkylläinen. On savua, samettia, eroottisuutta, ääntä ja vahvoja rumpuja. Ovella jaetaan korvatulppia. Ehkä osittain niiden takia tanssijoiden mikrofoneihin ääntelemät sanoitukset sumentuvat ja niiden viesti jää epäselväksi.
Sanoja oleellisempaa on kuitenkin teoksen tunnelma. Siinä missä Passing Through on tunnelmaltaan kevyt ja kupliva, on La Beauté du Coeur olemukseltaan maadoittuneempi, jopa synkkä.
Tanssijoiden vapaa liikeassosiaatio on yhä läsnä, nyt vain eri kontekstissa. Liike on eri suuntiin venyttävää ja impulssiherkkää. La Beauté du Coeur muistuttaa riittiä ja yltyy jopa bakkanaalisiin mittasuhteisiin. Leikki on muuttunut palvontamenoksi.
Eeli Vilhunen
Kuvassa La Manufacturen tanssiopiskelijoita, kuvaaja Alina Paley
