Pirkko Vekkeli – Matti Seppänen: Elämäntyönä muotitaide, Avain 2019, 178 s.
Luovalla ihmisellä on rakkautta ja silmää intohimolleen jo syntymälahjana, mutta taito jalostuu kun tapaa sopivan esikuvan. Muotitaiteilija ja pukusuunnittelija Matti Seppäselle 1910-luvulla Amerikkaan muuttanut oma setä oli sellainen. Tämä loi Matti Seppäselle laadun ja tyylin luvatun maan, johon kurottaa sodanjälkeisen pikkukylän saippuantuoksuisesta järjestyksestä. Pirkko Vekkeli on koonnut hauskan kronikoinnin oheen tiukkaa asiaa muun muassa suomalaisen vaateteollisuuden kasvusta ja alamäestä.
Seppänen aloitti Helsingin Myynti- ja mainoskoulun somistajalinjalla, Taideteollisen korkeakoulun ovet aukenivat 1965. Luokkansa ainoa miesopiskelija halusi muotitaiteilijaksi. Seppänen sai harjoittelupaikan Tiklakselta ja pääsi taloon vaatesuunnittelijaksi.
Suomen nuoret miehet puettiin Seppäsen piirtämillä asuilla. Hän innostui nahan luumun ja petroolin sävyistä, cowboy-tyylin kartiokorkolinjoista, olkapäiden ladonovitoppauksista. Kirsti Paakkanen ihastui suunnittelijan villeihin visioihin ja kykyyn markkinoida. Miestenmallisto Matti by Marimekko sai alkunsa. Kämp-Gallerian alakerrassa Matti Shopissa ovi kävi, kuten Paakkanen toivoi.
Seppäsen kirpeys ja päättäväisyys, sanallinen valmius ja tyylitaju niin visualistina kuin elämänasenteena on ollut monille sietämätön yhdistelmä:
”Paljon rahaa ja huono maku on ympäristösaaste. Paljon rahaa ja hyvä maku on esimerkki. Vähän rahaa ja huono maku on surullista. Mutta vähän rahaa ja hyvä maku on onni.”
Matti Seppänen kutsuttiin 1987 opettajaksi Taideteolliseen korkeakouluun omalle erityisalalleen. Tämä opettaja saattoi kehua laululla tai runolla. Seppänen antautui samalla intohimolla ja laajakatseisuudella teatterin pukusuunnittelijaksi. Tampereen Työväen Teatterissa nähdyssä Marilyn-musikaalissa koko pop-ikonin kaari tuli näytettyä asuin.
Ylistettyä glamouria ja valovoimaa löytyi myös Seppäsen suunnittelemista puvuista Liz Taylorille, My Fair Ladyn Elizalle, Katri-Helenalle ja Romy Schneiderille, Helsingissä, Turussa, Lahdessa, Kotkassa ja Tampereella. Koska Seppänen oli kekseliäs ja ymmärsi kierrätyksen päälle, puvut eivät tulleet ylettömän kalliiksikaan.
Taiteilijaprofessorin tunnustus Seppäselle tuli vuonna 2001, ensimmäisenä muodin alalta. Hän otti uuden roolin valtuudet täysillä käyttöön ja antoi näkyvästi kuulua, mitä mieltä oli.
Seppänen tiivisti oman suunnittelunsa johtotähdeksi kaupallisuuden ja hyvän maun. Ja mitä sitten on hallittu tyylitaju? Riittävää yksinkertaisuutta. Matti Seppäselle se on ollut usein suunnittelijan roolissa valkoinen kauluspaita.
Anne Välinoro
