Helsingin teatterisyksyn valopilkku on Universumissa esitetty Peter Weiss -päivitys Marat/Sade. Aikoinaan 1964 kantaesityksensä saaneen Jean Paul Marat’n vaino ja murha kääntyy kokonaan uuteen poliittiseen asentoon ja sanomaan.
Haaste on kova. Esitys on nyt aivan toinen kuin ammoin ohjaaja Ralf Långbackan poliittisesti dialektinen tulkinta Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.
1960-luvun sankarisosialismin ja individualistisen anarkismin kädenvääntö muuttuu oman aikamme tahraiseksi sodaksi, jossa tarkoitus pyhittää keinot, raha puhuu ja ismit ovat haalistuneet.
Jäljellä on Charentonin mielisairaalan potilaiden terapiaesitys. Pahuus ei ole yksinkertaistettavissa, sillä emme tarvitse sankareita emmekä kykene pesemään sadistifilosofi markiisi de Saden suuta saippualla. Olemme puolueettomia kunnes ylilääkäri toisin määrää.
Juha Hurme on lietsonut koko ensemblensa täyteläisen tappuraiseen ja tuliseen ilmaisuun, jossa väkivalta on talutettavissa ja koko esitys on poliittista satiiria ja itsensä elämästä vieraannuttanutta teatteria teatterista.
Olemme keskellä hilpeää ja kiinnostavaa jälkibrechtiläistä vieraannuttamisefektien kasaumaa. Yhä uusia variaatioita ottava ”misukki” soi taitavien muusikkovieraiden instrumenttiosuuksissa ja mysteerilauluissa, valot saavat kristallikruunut näyttelemään himmentämisen keinoin.
Esitystilana entinen oikea kirkkosali tuo esitykseen uuden ulottuvuuden, sakraalitilan puhdistavan korkeuden. Hyvä, sillä muutoin tulee vähän kummitusmainen olo ja potilaiden sykähtelevä ja äkäinen levottomuus aiheuttaa pelkoa. Mukamas.
Esittäjäjoukko nousee, rientää ja lakoaa kollektiivina, jota ”ohjaaja” Sadekaan ei hallitse. He romahtelevat kohtauksiinsa, karkaavat niistä ja ottavat itselleen näyttäviä sooloja. Teatteri teatterissa tuplaantuu hauskasti.
Näyttelijöiden dynaaminen suhde tehtäviinsä ei tarvitse tuekseen trikoloria eikä vallankumouslauluja, mutta ne palauttavat esityksen tarvittaessa ruotuunsa.
Marat/Sade -esitys on kiinnostavasti vapaa, rajusti improvisoiva ja samalla tilanteisiin ohjattua.
Sekä kylpyammeessaan kipuileva Marat että eroottisia fantasioita takaseinälle levittävä de Sade ovat itsensä sivuhenkilöitä. Heillä on yhteiskunnallinen tehtävä, mutta sen on antanut mielisairaalan johto.
Esitys puhuttaa, arvuuttaa ja tekee selväksi, että elämme trumpien aikaa. Aktivismin tarve on noussut, mutta missä se näkyy? Ideologiat ovat kuolleet.
Ne on keksittävä uudelleen.
Haluan ehdottomasti nähdä tämän esityksen uudelleensyntymän Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa, jonne Hurme ohjaa sen suomeksi. Ensemble on sama, samoin visualisoijat Raisa Kilpeläinen ja Kalle Ropponen. Marat/Saden suomenkielinen ensi-ilta on maaliskuussa.
Kirsikka Moring
Universum, sirius,klockrike,teater Mestola: MARAT/SADE. Ohjaus Juha Hurme. Teksti Peter Weiss. Visuaalisuus Raisa Kilpeläinen ja Kalle Ropponen. Äänet ja musiikki Martin Åkersson ja Mirva Tarvainen. Rooleissa Paul Olin, Wilhelm Grotenfelt, Paul Holländer, Fabian Silén, Jon Henriksen, Dan Henriksson, Carl Alm, Alma Pöysti ja Martina Roos. Ensi-ilta Universumissa 20.10.2018.
