Annamari Keskinen ja Eero Vesterinen. Kuva: Stefan Bremer
Onko ihmiseläin muuttunut yleisöeläimeksi, osaksi massaa, joka uusintaa itseään loputtomasti sosiaalisessa mediassa sekä olemalla kaikkien katseiden kohteena että katsomalla jatkuvasti muita? Tekeekö jatkuva muille esiintyminen meistä tahdottomia ameeboja, koska olemme siirtyneet metamaailmaan, jossa mikään ei ole totta eikä siksi tunnu miltään?
Näitä kysymyksiä koreografi Valtteri Raekallio ja runoilija Eino Santanen ovat kysyneet jo edellisessä yhteisessä teoksessaan Edustaja (2014). Nyt ne esitetään Yleisö-teoksessa.
Jo Edustaja kuljetti katsojia identiteetin rakentamisen sekä yksilön ja yhteisön välisen suhteen hetteikössä. Molemmissa teoksissa näkyvät vallan muodot konkretisoituvat rahaan ja väkivaltakoneistoihin.
Edustajassa vaellettiin suureen teollisuuskiinteistöön rakennettua reittiä, Yleisössä kuljetaan vanhan voimalaitoksen tiloissa, joissa viime vuosisadan alun ”koneromantiikka” kohtaa uudesta teknologiasta kroonisen riippuvaisen ihmisen. Irvokkain on kohtaus, jossa vähäpukeiset tanssijat asettelevat hymyillen toisiaan esille kuin lihan paloja.
Katsoja näkee koneiden keskellä tanssitut kohtaukset sekä Santasen ankaran vaativasti esittämät runot välillä kokonaan, välillä osittain.
Esityksen perustunnelma on hyökkäävä. Jo bussissa matkalla keskustasta esityspaikalle Lotta Lindroosin esittämä matkan- tai moraalikokeen johtaja komentaa meitä, ja esityksen aikana yleisö-niminen mellakkapoliisi valvoo, että kuljemme oikeaan suuntaan.
En ole aivan varma, mihin äkseeraaminen tässä yhteydessä viittaa: Taiteilijoita ahdistavaan yleisöön? Mutta taiteen yleisön valtaa on vaikea nähdä näin rajoittavana ja ohjaavana. Mihin tahansa väkivaltakoneistoon? Kokemukset valtiokoneiston vihamielisyydestä kuitenkin vaihtelevat kovasti eri puolilla maailmaa. Pohjoismaalaisen kansalaisen kokemuspiirissä esimerkiksi mellakkapoliisin uhka ei ehkä ole kovin yleisesti tunnistettava.
Näissä tilanteissa joudumme tietysti miettimään, tottelemmeko vai emme, ja sehän on loputtoman kiinnostava ihmiskoe.
Tanssikohtausten koreografia on laajaa, voimakasta ja orgaanista liikettä, jota Annamari Keskinen, Eero Vesterinen ja Raekallio itse tulkitsevat vastaansanomattomasti. Esiintyjien intensiteetti on käsin kosketeltava; heidän läsnäolonsa ottaa katsojan vaikutuspiiriinsä. Minna Tervamäen ihana joutsensoolo on kuin näky haihtuvasta menneisyydestä suurten mittaritaulujen ja hammasrattaiden keskellä. Jääkö meille mitään tästä?
(lisätty 20.11. pois jäänyt osa) Aivan näin toivoton ei Yleisön viesti kuitenkaan ole. Lopussa yleisö-poliisi luopuu varustuksestaan, ja me, yleisön yleisö, katsomme hetken tulevaisuuteen.
Minna Tawast
Raekallio corp.: Yleisö. Taiteellinen suunnittelu ja toteutus Valtteri Raekallio. Koreografia Valtteri Raekallio ja esiintyjät. Runot ja setelirunot Eino Santanen. Lavastus Virpi Nieminen. Valot Lauri Lundahl. Elokuvatyöt Thomas Freundlich. Esiintyjät Annamari Keskinen, Eino Santanen, Minna Tervamäki, Eero Vesterinen, Lotta Lindroos ja Valtteri Raekallio. Ensi-ilta 16.11.2018.
