Kuvassa Kristo Salminen ja Jussi Nikkilä. Kuva Tuomo Manninen.

Sarja ohjausprosesseista alkaa: Shakespearen Rikhard III valmistuu Kansallisteatteriin epookin hengessä ja leveällä pensselillä.

Tässä artikkelissa aiheena on perinteinen klassikkotekstin pohjalta ohjattu esitys. Näyttelijä-ohjaaja Jussi Nikkilä ohjaa Kansallis-teatterin Willensaunaan William Shakespearen tragediaa Rikhard III. Näytelmätekstin merkitys korostuu erityisesti siksikin, että Nikkilä opiskeli Shakespeare-näyttelemistä Lontoon perinteikkäässä Lamdassa, London Academy of Music and Dramatic Artissa, keväällä 2013. Tyyliltään Nikkilä ei kuitenkaan ole mikään perinteinen auteur-ohjaaja.

Pääsen seuraamaan Kansallisteatterin Rikhard III:n harjoituksia pari viikkoa ennen ensi-iltaa. Edellisenä iltana on vietetty välikaronkkaa, ja aamuharjoituksissa jutut ovat aika levottomia. Tosin näyttelijä Juha Varis kertoo, että juuri tämän produktion yhteydessä ne ovat olleet sitä pitkin matkaa:

”Ihan hyvässä suhteessa ollaan levottomia, varmaan noin 83 prosenttia harjoitusajasta on ollut paskanpuhumista.”

Hulvattomalla höpöttelyllä on tarkoituksensa. Sillä kevennetään ilmapiiri niin, että siinä on hyvä työskennellä.

”Se on sen harjoitustilanteen luomista sellaiseksi, että jokainen saa tehdä ja kokeilla, haluta ja toivoa mitä vaan,” sanoo Varis.

Hän on kokenut Rikhard III:n harjoitusprosessin riemastuttavaksi ja löytää siihen kaksikin syytä. Pienen ja intiimin tilan jutussa korostuu hyvä joukkuehenki. Samaan suuntaan viettää myös se, että saa näytellä tutulla porukalla.

”Me tunnemme niin hyvin toisemme. On helppo näytellä tuttujen kavereiden kanssa, kun tietää, että voi tehdä mitä vaan ja sanoa mitä vaan eivätkä ne mene siitä sen kummemmaksi. Se on sellaista toisiaan kunnioittavaa tekemistä.”

Tässä vaiheessa harjoitusprosessia ei juurikaan harjoitella kohtauksia, vaan käydään läpi korjauksia ja muutoksia, tarkistellaan, minne rekvisiittaa voi jemmailla pois tieltä. Jutun juonesta ei katsomosta käsin vielä saa selkoa, mutta näyttelijät ja muu ympärillä hyörivä ryhmä tuntuu hämmästyttävästi aina olevan perillä siitä, mihin kohtaukseen ja kohtauksen vaiheeseen kulloisetkin parannusehdotukset tai huomiot liittyvät.

Jussi Nikkilä ohjaa – ainakin tällä kohtaa prosessia – lempeällä, vaivihkaisella otteella. Kaikkia kuunnellaan ja tunnelma on hyväksyvä. Muiden esittäessä mielipiteitään hän saattaa sanoa ”anteeksi, saanko mäkin sanoa jotain.” Kyse on tietysti ironiasta, totta kai ohjaaja(kin) saa sanoa.

Willensaunan epäsymmetrinen katsomo asettaa omat vaatimuksensa. Näyttelijät jakavat keskenään vinkkejä siitä, miten asettua näyttämöllä niin, ettei tule peittäneeksi näkymää oikean reunan sivukatsomosta. Näyttämömestari ja muuta näyttämöhenkilökuntaa istuu reunakatsomossa tarkkailemassa näkymää, mutta myös valmiina esimerkiksi teippailemaan näyttämön reunaa fosforiteipillä, etteivät näyttelijät astu niukassa valossa yli rampin ja putoa eturivissä istuvien syliin.

Ei smoothieta. Idea Rikhard III:n tekemiseen syntyi Lontoon kahviloissa keväällä 2013, kun sen ohjaava Jussi Nikkilä ja pääroolin näyttelevä Kristo Salminen olivat molemmat kaupungissa opiskelemassa. Idean kanssa mentiin Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyahon puheille. Nyt, kolmen vuoden kuluttua ollaan ensi-illassa.

Varsinainen esityksen valmistusprosessi käynnistyi viime keväänä. Dramaturgi Anna Viitala ryhtyi laatimaan sovitusta. Hänen kanssaan Nikkilä on tehnyt töitä aikaisemminkin.

”Annan kanssa on hyvä työskennellä. Hän ei pelkää sanoa, mitä mieltä on. Olen itse aika sovitteleva, joten omalla näkemyksellään Anna pakottaa minutkin olemaan jotain mieltä,” Nikkilä kertoo yhteistyöstä.

Molemmilla oli omat lempikohtauksensa ja -repliikkinsä, ja sovituksessa haettiin niihin kompromisseja.

Yksi rajoittava tekijä olivat suomennoksen käyttöoikeudet. Se on Nikkilän mielestä kuitenkin täysin oikeutettua, sillä hän arvostaa suuresti Matti Rossin Shakespeare-käännöksiä.

”Rossilla rytmi on sama kuin englanninkielellä. Niin taitava, hieno kokonaisuus! Ihan ymmärrettävää, ettei sitä haluta antaa laittaa mihinkään smoothie-koneeseen.”

Roolikarsintaa. Sovituksessa oli työtä, kun Shakespearen näytelmän yli 40 roolia on karsittu viiden näyttelijän näyteltäväksi. Kristo Salmisen ja Juha Variksen ohella joukkueeseen kuuluvat Antti Pääkkönen, Heikki Pitkänen ja Milka Ahlroth. Sovittamisessa oli otettava huomioon, että tarinan kuljetus toimii ja pysyy johdonmukaisena huolimatta monista poistetuista henkilöistä ja henkilöiden yhdistämisistä (…)

Lue koko Outi Lahtisen kirjoittama artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 8/2016