Kuva Maria Gallén-Kallela.
Näytelmäkirjailija Jussi Moilan mukaan kaikki teatteriin ajautuneet ovat rikki ja yksin. Hän tunnustautuu feministiksi ja raskaiden aiheiden vuodattajaksi. Se näkyi myös itseironisessa Madonna-esityksessä.
”Miksi valitsen aiheita, jotka on henkisesti raskaita? Enkö voisi edes joskus tehdä helpomman kautta? Sen täytyy olla joku persoonallisuuden piirre minussa. Että ensin on pakko vuodattaa ja heti perään haluaisin pyytää anteeksi kaikilta”, Jussi Moila miettii.
Moila tunnistaa perustavanlaatuisen ristiriitaisuutensa, kahtiajakautuneen loukkaaja-pahoittelijan. Aiheet ja näkökulmat valitsevat hänet.
”Kyse ei ole sen vähemmästä kuin siitä, miksi olen ryhtynyt taiteilijaksi. Kaikki teatterin pariin ajautuneet ovat jollakin tavalla rikki, sekaisin ja yksin. Siitä aiheutuvaa häpeää minäkin yritän hallita. Kirjoittaminen ja teatteri on minulle yritys kommunikoida ympäröivän maailman kanssa.”
Valkoisen heteromiehen yritys ymmärtää naista on Moilan mielestä lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu positio. Siitä huolimatta ja juuri siksi äärimmäisen tärkeä.
”Miksi minun näitä asioita pitää pyöritellä. Tiedän, ettei pitäisi, ja teen sen silti. Joku väittää, että Madonnalla kastroin itseni miehenä. Olkoon sitten niin.”
Lue Nina Jääskeläisen artikkeli Jussi Moilasta Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 8/2015.
