Aloittaessani tämän vuoden alussa Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden vastaavana päätoimittajana monta muutosta on meneillään esittävien taiteiden ja median maailmoissa. Ympäristön muuttuessa nousevat esiin peruskysymykset: Mihin meitä tarvitaan? Entä mihin teatteria, tanssia ja sirkusta tarvitaan? 
Hyppään mukaan, kun lehdessä ryhdytään tekemään neljättä vuosikertaa. Toimituksessa jatkaa sama tekijätiimi lukuunottamatta Annukka Ruuskasta, joka luotsasi lehteä ja sen edeltäjää Teatteria lähes pari vuosikymmentä ja siirtyi nyt toiseen teatterialan tehtävään.
Kuva Mats Michelsson.
Ensimmäistä kertaa tulin Teatteriin oppipojaksi yli vuosikymmen sitten ja vuosien 2005–2010 aikana toimin pariin otteeseen päätoimittajan sijaisena. Jonkin verran on muuttunut noista ajoista paitsi ulkomaailmassa myös toimituksessa. Nyt lehti kattaa kaikki esittävän taiteen alat ja sitä toimitetaan päitä yhteen lyöden toisen päätoimittajan, tanssin asiantuntijan Minna Tawastin kanssa.
Teatteri, tanssi ja sirkus ovat mielestäni kiintoisimpia kenttiä, jotka toimittaja voi saada tutkailtavakseen. On suuri ilo olla mukana seuraamassa niiden kehittymistä. Tavoitteenamme on olla ajankohtainen ja rohkea, pitää alan puolta, mutta olla silti rehellinen esitysten edessä. Pyrkimys juttujen journalistiseen ytimekkyyteen ei sulje pois käsittelyn syvällisyyttä ja analyyttisyyttä.
Median muutoksen keskellä povataan toisinaan painettujen lehtien kuolemaa ja niiden sisällön siirtymistä pelkästään verkkoon. Vastaavia dystopioita tosin viriteltiin jo esimerkiksi sähkökirjan tullessa markkinoille: kirjat muuttuvat digitaalisiksi ja katoavat kokonaan käsinkosketeltavina esineinä. Ainakaan vielä ei vaikuta siltä, että näin kävisi.
Me toimituksessa uskomme, että päätuotteemme on jatkossakin lehti ja ihmiset haluavat lukea paperilta yön yli mietittyjä juttuja teatterista, tanssista ja sirkuksesta. Kun kulttuuritoimitukset kutistuvat ja taidekritiikin vaihtoehdot kapenevat, lehtemme pyrkii edelleen tarkastelemaan esityksiä katsomosta käsin ja luomaan tilan, jossa niiden tekijät saavat lausua ajatuksiaan ääneen.
Kulttuurin henkisen tilan taantumisesta on keskusteltu viime aikoina paljon. On jopa väitetty, ettei moraalinen itsetutkiskelu ja kehittyminen paremmaksi ihmiseksi kiinnosta enää ketään, vaan kaikki yhteiskunnassa tähtää materiaalisen hyvän varmistamiseen. Mutta jos aineellisesta hyvinvoinnista tulee ainoa arvo, yltäkylläinenkin ihminen voi yhä huonommin.
Taide tarjoaa yhden hyvän tavan täyttää henkistä tyhjiötä ja keinoja kehittyä ihmisenä. Elämysten tuottamisen lisäksi se voi saada myös arvokkaita sosiaalisia käyttötarkoituksia. Kerromme tässä numerossa, kuinka tanssia hyödynnetään peruskoulun opetuksessa ja jatkossa pureudumme muun muassa vankilateatteriin.
Esittävät taiteet on keino muuttaa maailmaa, ja ehkä niistä kirjoittaminenkin voi olla sitä. Kirjailija-dramaturgi, uusi kolumnistimme Laura Gustafsson toteaa tässä lehdessä, että taiteilijoiden tehtävä on osoittaa maailmassa olevia epäkohtia ja tehdä näkyviksi asioiden moraalisia ulottuvuuksia. Kirjoittaessamme taiteilijoiden teoksista pyrimme samaan päämäärään.
Lehdenteko eroaa kuitenkin siinä mielessä monien taiteilijoiden työstä, että teemme lehteä vastaanottajiemme toiveet mielessä. Siinä missä esitystään luovan taiteilijan ei aina ole hyvä pohtia, kuinka suurin mahdollinen yleisö teoksen ymmärtää, meille on tärkeää, että lehti tavoittaa lukijansa. Kuuntelemme korvat höröllä ajatuksiasi siitä, mitä alan ainoalta aikakauslehdeltä odotat. Kerro se meille: toimitus@teatteritanssi.fi.
Riina Maukola
