Rovaniemen Teatterin johtaja Vihtori Rämä summaa Lappia-talon remonttitilannetta ja ihmettelee, otetaanko käyttäjän näkökulma ja nykyaikaisen teatterin tarpeet peruskorjauksessa huomioon riittävästi, jos lainkaan. 
Lappia-talon peruskorjauksesta on puhuttu pian 12 vuotta. Peruskorjausta ja laajennusosaa on odoteltu pitkään, ja sitä varten on laadittu useita lausuntoja eri toimijoille. Viime vuonna kaupunki vihdoin teki päätöksen peruskorjauksen alkamisesta, ja teatteriväki muutti suurella ilolla ja vaivalla kaupungin osoittamiin evakkotiloihin kahteen vanhaan kouluun.
Kuvassa Vihtori Rämä.
Kesälomat olivat alkamassa, kun saimme lehdestä lukea, että koko hanke laitetaan jäihin. Kuvat laajennusosasta tulivat julki, eivätkä ne tyydyttäneet koko ajan suunnittelukokouksissa mukana ollutta Alvar Aalto -säätiötä. Eivätkä oikein kaupunkilaisiakaan. Sen sijaan, että tyhjään Lappia-taloon olisivat tulleet työmiehet ja -naiset, tulivat sinne uudet arkkitehdit (5kpl!) ja kaupungin edustajat; siis asiantuntijaryhmä, joka oli perustettu hankkeen mentyä umpikujaan.
Tämä asiantuntijaryhmä kuuli myös käyttäjiä ja ihmetteli sitä valtavaa tyhjää tilaa, joka oli Lappia-talon kellarissa. Ei ollut kukaan sanonut professoreille, että teatteri on jo muuttanut remontin alta pois, ja siksi talo on tyhjä. Sanoipa eräs säätiön edustaja, että laajennusosaa ei voi tulla, koska ei ole rahaa tehdä tarpeeksi upeaa sisäänkäyntiä ja kahvilaa laajennusosan yhteyteen. Niinpä: jos ei ole varaa tehdä ylevää sisäänkäyntiä ja kahvilaa, niin emme voi saada toimivaa verstasta emmekä pientä näyttämöä!
Kovin ovat kaukana toisistaan näkemykset toimivasta teatteritalosta!
Lue Vihtori Rämän kolumni Teatteri-lehdestä 6/11.
