Kiasma-teatterissa nähty Pavlovan koe on kiinnostava tutkimusmatka ilmaisun, ruumiillistamisen ja havainnon maailmaan. Pauliina Hulkon ohjaama sitys kiinnittää huomion kaikkiin aisteihin ja sitoo havainnon hetkeen kysyen: mitä tunnet, tässä ja nyt?
Pavlovan koe tutkii, miten havainnoimme liikettä. Se on samalla retki liikkeen historiaan, aina barokkisipsuttelusta ylvääseen ballerinaan ja lopulta 2000-luvun itsetietoiseen kehoon.
Kyseessä on tekijöiden mukaan paitsi esitys myös kvasitieteellinen koe. Esitys rakentuu työryhmän kehittelemän koreofonia-käsitteen ympärille. Siinä missä koreografia on ikään kuin tanssin kirjoittamista, tarkoittaa koreofonia liikkeen tai tilan pukemista sanoiksi.
Vuosi sitten teatteri.nyt-festivaalilla nähtiin demo Pavlovan kokeesta. Nyt esitykseksi hioutuneessa kokeessa yleisö kulkee tanssija Veli Lehtovaaran johdattelemana Kiasman tiloissa. Monitaiteellisen työryhmän valmistaman esityksen pohjana on muutaman vuoden kestänyt prosessi.
Lehtovaaran esitellessä ja esittäessä tanssin historian erilaisia kehoja taustalla soi Assi Karttusen cembalo. Lisäksi esityksessä kuullaan shakuhachi- ja hochiku-huiluja. Näitä varsin eksoottisia japanilaisia puhaltimia soittaa muusikko Jone Takamäki.
Mukaan mahtuu valikoitua tietoa tanssista läpi vuosisatojen, yksinkertaisessa muodossa. Veli Lehtovaara esittelee esimerkiksi ranskalaisen, Aurinkokuninkaan hovin koreografin Raoul Auger Feuilletin tanssinotaation vuodelta 1700. Kaava konkretisoituu tanssijan piirtäessä sen liidulla museon lattiaan.
Kiasman suurelle, valkoiselle seinäpinnalle projisoidaan kuvaa tanssivasta Anna Pavlovasta. Kuolevan joutsenen tanssi Michel Fokinen koreografiasta on taltioitu vuonna 1905. Tässä osiossa Lehtovaara havainnollistaa kuuluisan, venäläisen ballerinan tanssin ensin piirtämällä sen lattialle hahmoteltuun kaavioon ja sitten esittämällä siitä oman versionsa. Miehen tanssi ja olemus luovat kontrastia Pavlovan liikkeen ilmavalle keveydelle.
Viimeisessä osassa yleisö istuu purjekankaisissa lepotuoleissa. Näköaistin käyttö jää lopussa vähemmälle, ja yleisön tehtävänä on kuvitella liike itse.
Pavlovan kokeen mahtavassa julisteessa ballerinan kasvojen tilalla on koiran pää. Samanlaista, esityksen leikkisälle nimellekin ominaista ironiaa sympaattisessa, mutta hieman vakavan oloisessa, ”kokeessa” olisi voinut olla enemmänkin.
Esitys käyttää kekseliäästi Kiasman tiloja alkaen aulasta. Yleisö seisoo ja istuu jokaisen osan aikana eri paikassa ja eri asetelmassa. Katsojat seisovat Kiasman aulassa, istuvat niin rivissä kuin kehässäkin ja lopulta lepotuoleissa, taustallaan pimeä Helsinki.
Kiasman aulatilat ovat mielenkiintoinen ympäristö esitykselle. Teos alkaa museon ollessa vielä auki, joten yleisö kuulee sulkemiskuulutukset ja seuraa esiintyjien ohella viimeisten museovieraiden poistumista. Ensi-illassa muutama turisti ihmetteli hetken aikaa cembalomusiikkia ja partasuista miestanssijaa ennen siirtymistään sateiseen iltaan.
Pauliina Hulkko työryhmineen on vienyt eteenpäin kehittelemäänsä koreofonia-käsitettä teoksessa Pavlovan koe. Kuvassa Veli Lehtovaara. Kuva Petri Summanen.
Teknisesti taitava Lehtovaara ottaa hienovaraisesti kontaktia yleisöön. Esitystilanne on riisuttu ja mutkaton. Maalailevinta on musiikki, joka on tärkeä osa Pavlovan koetta. Se on samaan aikaan sekä herkkää että kovaa, paikoitellen jopa hypnoottista.
Lehtovaaran rauhallinen olemus yhdessä musiikin kanssa luovat viipyilevän tunnelman. Lopun häämöttäessä, katsojien istuessa lepotuoleissaan on ilmapiiri suorastaan raukea.
Tässä kekseliäässä, varsin kauniissa kokeessa havainto, kokemus ja tunne kohtaavat paitsi ruumiillistetun myös sanallisen. Hidastempoinen esitys antaa tilaa katsojan aistielämykselle ja sen pohdinnalle. Hulkon ohjaus on elegantti ja stimuloi ajatuksia, matkaten siis varsin etäälle Pavlovin koirista ja ehdollistumisesta.
Aino Salonen
