Vanha Juko juhlistaa 20-vuotista olemassaoloaan Anton Tšehovin terävänäköisellä Kirsikkapuistolla. Teatterin uusi johtaja ja näytelmän ohjaaja Jussi Sorjanen, 23, ei kuvia kumarra. Tässä meille rapsahtaa tarina aikuisista, jotka unohtivat kasvaa aikuisen vastuuseen, ja lapsista, jotka eivät tiedä, mihin ja miksi uskoa.
Kaikki Kirsikkapuiston roolihenkilöt pöllyttävät valkeaa jauhoa, milloin sieraimiinsa, milloin korkealle näyttämötilan valoholveihin. Eivät ihan kaikki. Lopahin tulee kuin henkinen puskutraktori ja jyrää kaiken.
Maaorjan pojasta tulee omistava luokka.
Näytelmässä tihentyy odotus. Kaikki odottavat jotain: äiti-Ranjevskajaa Pariisista, kosijaa, sähkettä, huutokauppaa, uutta aikaa. Jopa vallankumousta.
Odotusta tapetaan viimeiseksi ehtoolliseksi katetulla yhteisellä aterialla, jonka pääruokalaji on lumipuuteri.
Hysteria on esityksen tunnelajeista yleisin. Ranjevskaja, Kirsi Asikainen, liihottelee tiloissaan lapsiinsa tukeutuen. Yhdessä he näyttävät keskisormea Hannu Salmisen Lopahinille, joka yrittää yrittämistään kertoa realistisia vaihtoehtoja puutarhan pelastamiseksi.
Ohjauksen anarkistiset harppaukset ja oivallukset siirtyvät riemastuttavan fyysiseen ilmaisuun. Juostaan, juodaan, nauretaan ja rakastetaan suurieleisen itsekeskeisesti. Jopa epämusikaalinen soitto on vaikuttava tehokeino. Teknobileissä huuhdotaan loputkin maailmantuskat toisiin lähtöihin.
Anarkistinen ohjaus suorittaa läpitunkevaa ihmistutkimusta Teatteri Vanhan Jukon Kirsikkapuiston riemastuttavan fyysisessä tulkinnassa. Rooleissa Minja Koski ja Joel Mäkinen. Kuva Ilkka Saastamoinen.
Näytelmän nuoret naiset Vera Veiskola, Maria Nissi ja Minja Koski näyttelevät kuin viimeistä päivää ja pesevät näyttämönkin hiuksillaan. Jospa jotain voisi pelastaa?
Eihän tässä ole tolkun tolkkua, tuntuu ohjaaja pohtivan. On siis lainattava Ilmari Kiannon Agitaattoria tuomaan asennetta ikuisen ylioppilaan Trofimovin puheisiin, joita Antti Haikkala tosissaan testaa. Mutta ei sekään toimi. Kuka tänään uskoisi punaisiin liinoihin tai viivoihin?
Esitys luottaa liikkeeseen, valoihin ja muutamiin tilallisiin peruselementteihin. Ennen muuta ohjaus suorittaa läpitunkevaa ihmistutkimusta asemasotamaisessa odotuksen tilassa.
Vanhan Jukon Kirsikkapuisto on väitteessään yksi kiinnostavimmista näkemistäni tämän vuosituhannen eurooppalaisista Tšehoveista.
Kirsikka Moring
