1. Aion katsoa maaliskuussa Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa BRAVO!-festivaaleilla mahdollisimman monta esitystä. Tanskalaisen Graense-loes-ryhmän Fucking alone – yksin on suosikkini. Se on aikuisillekin.
2. Mielelläni näkisin, että soveltavan teatterin ammattilaiset pääsisivät tekemään enemmän esityksiä kouluihin. Teatterilla voidaan vaikuttaa. Jos lasten ja nuorten on vaikea tulla kertomaan esimerkiksi kiusaamisesta opettajille ja vanhemmille, on teatteri keino, joka helpottaa dialogia. Teatterin avulla koululainen saattaa nähdä itsensä uudessa valossa. Hän saattaa nähdä jotakin, mitä ei halua nähdä, ja nähdä jonkun, joka ei halua olla. Teatterin keinoin se, jolla ei oikeassa elämässä ole tilaa, voi sen saada.
3.Tekijöistä seuraan suomalaisia mahtavia kollegoita, eurooppalaista NIE-ryhmää, Alma Pöystin LUST-hanketta aion seurata mielenkiinnolla, tanskalaisia monia ryhmiä. Genre saa olla mikä vaan.
4. Juuri nyt ihmettelen, että voi olla mahdollista, että Suomessa saamelaiset lapset ja nuoret eivät saa omilla kielillään kulttuuria ja koulutusta. Mikä häpeä!
Kuvassa Irina Pulkka. Kuva Uupi Tirronen.
5. Toivoisin, että ainoana järjestönä lasten- ja nuortenteattereiden asioita ajava Assitej saisi toiminnanjohtajan.
