Artikkelit

Jouni Järvenpään taiteeseen kuuluu nolous ja kompastelu

Tanssija, koreografi Jouni Järvenpää (s. 1977) aloitti elokuun alusta kajaanilaisen Routa Companyn taiteellisena johtajana. Järvenpää siirtyi Kajaaniin Turusta, missä hän on lähes kymmenen vuotta työskennellyt kolmiossa Barker-teatteri, nykytaidetila Kutomo ja Tehdas-teatteri. Järvenpäällä on Roudan palveluksessa kaksinainen rooli. Hän näkee, että roolit kulkevat käsi kädessä. ”Työ on periaatteessa puolet taiteellista johtajuutta ja puolet koreografina toimimista. Toki […]

Ei kommentteja

Kolumni: Antakaa esitykselle mahdollisuus

Haluan uskoa, että jokainen teatterikriitikko nauttii työstään eniten silloin, kun saa kirjoittaa teoksesta, josta itse on erityisen vaikuttunut. Aina kun omaleimainen esitys toimii eetokseltaan, estetiikaltaan ja muodonhallinnaltaan sekä puhuttelee vielä henkilökohtaisesti, vaikeinta tekstin tuottamisessa on mahduttaa se annettuun merkkimäärään. Viime vuosilta tällaisina kokemuksina mieleeni tulevat esimerkiksi Johannes Ekholmin ja Anni Kleinin nykyisen työelämän esineellistävää riistoa […]

Ei kommentteja

Osaammeko kysyä oikeita kysymyksiä?

Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -esitystä koskeva roolitusmyrsky on nostattanut esiin monia teatteriin ja esittäviin taiteisiin liittyviä kysymyksiä, paljastanut murroskohtia tässä ajassa sekä vaatinut pohtimaan taiteen ja yhteiskunnan suhdetta taas kerran. Vaikka keskustelu siitä, kuka on sopiva esittämään ketä, koskee koko teatterin tekemisen prosessia, joutuu sen keskiöön jollain tapaa aina näyttelijä, hän jonka olemukseen keskustelu kilpistyy. Toinen keskushenkilö […]

Ei kommentteja

Ingenjören som blev regissör

Det är stillsam måndag eftermiddag när vi slår oss ner i lobbyn på Wasa teater. Borta är premiärkvällens nerv och skratt. Istället är det en filosofisk Andreas Westerberg, som svarar på frågan, om han alltid haft ett intresse för de stora världsproblemen? ”När jag var liten gick jag i fredsmarscher och sånt med min mamma, […]

Ei kommentteja

Paraneeko tanssija vanhetessaan?

Tanssija Minna Tervamäki ja koreografi Hanna Brotherus tapaavat, heti kättelyssä käydään läpi kummankin krempat. Minnan olkapää reistailee ja Hannalla murtunut sääriluu hidastaa vauhtia. Ikä ei tule yksin. ”Milloin oletkaan syntynyt?” ”Vuonna 1968.” ”Sama täällä, missä kuussa?” ”Kesäkuussa.” ”Niin minäkin.” Tähän eivät 52-vuotiaiden naisten yhtäläisyydet lopu. Hanna muistaa yhteiset vuodet arvostetussa Airi Säilän balettikoulussa, jossa he […]

Ei kommentteja