Perussuomalaisten sohaisuja lukuun ottamatta kulttuuri ei ollut vaalikevään näkyvä teema missään puolueessa. Kokoomus ja demarit sivuuttivat vaaliohjelmissaan asian käytännössä tyystin, muidenkin puolueiden kohdalla tyydyttiin lähinnä ympäripyöreisiin jaarituksiin.
”Miksi keksiä fiktiivinen tarina, jos asiat esityksessä voi ilmaista suoremminkin?” kysyy dramaturgi-ohjaaja Katariina Numminen.
Teatterimaailmassa eletään hybridien aikaa. Vapaan kentän neljännen aallon ryhmät rakentavat toimintansa aivan toisin kuin edeltäjänsä.
Viime aikoina on jälleen viritelty keskustelua kulttuurin rahoituksesta; pitäisikö rahoitus kohdistaa seiniin vai sisältöön? Teatterikentän kiista kärjistetään julkisuudessa laitos-teattereiden ja vapaan kentän ryhmien välille.
Risto Isomäki maalaa Sarasvatin hiekkaa -teoksessaan tsunamin, joka pyyhkäisee tieltään koko länsimaisen sivistyksen. Japanin katastrofin myötä tekstissä on jotakin hämmentävän tuttua.
Elävä taulu on tulkinta jostain toisesta taideteoksesta, alastonmallien signeerausta tai mielen teatteria. Pohjimmiltaan se kertoo sitä, miten miellämme maailmaa kuvina.
Luimme mielenkiinnolla Kristiina Hurmerinnan kritiikin (Teatteri 3/2011) lastenteatterifestivaaleista, jotka riistävät teattereita ja esiintyjiä maksamalla festivaalivierailuista vain kulukorvauksia ja valitsevat ohjelmistoihinsa korkean taiteellisen tason kustannuksella edullisia esityksiä.
Kun Suomessa nykynäytelmät valtaavat jalansijaa teattereiden ohjelmistoissa ajan hengen ja yhteiskunnallisen liikehdinnän sensoreina, huolehtii Saksa historiansa muistamisesta useilla eri klassikkoversioilla.
Enemmän kuin esityksenä Turun Kaupunginteatterin tuore produktio Hiljaisuus näyttäytyy tutkielmana. Työryhmä paneutuu näyttelijäntyön sisimpään olemukseen. Tutkimusmatkassa piilee toki kaiken aikaa esityksen elementtejä, ja paikoin nähdään myös kokonaisiksi kasvavia esityskatkelmia.
”Jälkikäteen ajatellessani New Karlebyn kirjoittamisen prosessia, näen itseni ja Klaussin istumassa Klaussin mökillä Tampereen lähellä Maisansalossa. Molemmilla meillä on kutimet kädessä. Istumme siinä pöydän ääressä. Melko rauhallisina odotamme jommankumman oivaltavan jotain siitä, mitä olemme tekemässä.
Festivaaleja ja tapahtumia koko maan kattavasti.
