Koko maan esityskalenteriTeatteri&Tanssi+Sirkus-lehti tarjoaa nyt ainoana Suomessa koko maan esityskalenterin ensi-iltoineen.
Oletko menossa Itä-Suomeen, Pohjanmaalle tai vaikkapa pääkaupunkiseudulle? Katso mitä sillä alueella tarjotaan.
Esityskalenterissa teatterin, tanssin, sirkuksen ja oopperan toimijat ilmoittavat esityksistään. Kalenteri päivittyy kahdeksan kertaa vuodessa, aina lehden uuden numeron ilmestyttyä.
Todellisuuden tutkimuskeskuksessa toimineet aktiivijäsenet ovat hiljalleen lähteneet omille teilleen. Ohjaaja Janne Saarakkala ja näyttelijä Jussi Johnsson pakkasivat viime vuonna laukkunsa ja muuttivat Lappeenrantaan.
Solahtivatko esitystaidetta pienille yleisöille tehneet taiteilijat sulavasti kaupunginteatterin riveihin?
Kuvassa Jussi Johnsson ja Janne Saarakkala. Kuva Pekka Pitkänen.
Millaista olisi itsenäinen näyttelijäntaide, draaman jälkeinen teatteri tai ”non-character-based acting” eli henkilöön perustumaton näytteleminen?
Tätä selvitetään Teatterikorkeakoulun monivuotisessa tutkimusprojektissa, jonka nimi on Näyttelijäntaide ja nykyaika.
Ekstaasin pedagogiikkaa kehitetään eteenpäin Esa Kirkkopellon johdolla.
Esiintyykö stand up -koomikko lavalla omana itsenään, vai onko hän roolissa? Miksi hän ei suostu kertomaan juttujaan pyynnöstä televisiohaastattelussa tai baari-illassa?
Stand up -komiikka on Suomessa jo tuttu laji. Uusia katsojia löytyy silti koko ajan, ja klubit valtaavat yhä useampia kaupunkeja.
Mikä tekee esiintyjästä hyvän koomikon? Ja ketä nämä ahkerasti keikkailevat puhekoneet oikein ovat.
Nykyteatterissa skenografi ei enää ole työryhmän hiljaisin jäsen, jonka tehtävänä on tuoda jotakin lisää ohjaukseen, tekstiin ja näyttelijäntyöhön. Uusi lavastaja on osa esitystapahtumaa.
Yhä useammin hän on mukana myös näyttämöllä. Nykyteatterin haasteet tuovat lavastajat ja valosuunnittelijat entistä vahvemmin kollektiivin jäseneksi. Näyttämölavastuksen professori Laura Gröndahl katsookin, että lavastuskoulutus tulisi siirtää Aalto-yliopistosta Teatterikorkeakouluun.
Haastattelussa myös valtionpalkittu valovelho Kimmo Karjunen, joka loihtii ihmeitä nykytanssin, oopperan ja teatterin parissa. Leikki ja havainto ovat hänen keskeiset työmetodinsa.
Helsingin Sanomien arvostelijalla on roima annos valtaa, mikä vaikuttaa olennaisesti kirjoittajan arkipäivään. Kirjankustantajaksi siirtynyt kriitikko Hannu Harju summaa värikkäitä kokemuksiaan maan päälehden palveluksessa.
Aion katsoa tulevana keväänä itselleni vieraampia lajityyppejä ja virittyä katsomisen ohella kuuntelemiseen. Odotan erityisesti Vilppu Kiljusen modernisointia Giuseppe Verdin Naamiohuveista sekä portugalilaisen fadistin Marizan Suomen vierailua. Odotukset ovat korkealla myös silloin, kun lähden Lahteen katsomaan Teatteri Vanhan Jukon Kahdeksaa surmanluotia. Ehdottomasti nähtävien joukkoon kuuluu myös Juha Jokelan Esitystalous Espoon Kaupunginteatterissa.
Runoilija ja dramaturgi Tuomas Timonen on Teatteri-lehden uusi kolumnisti. Avauksenaan hän kirjoittaa lyriikkaa otsikolla Vanha mestari, eli laulu Suomen runoilevalle nuorisolle.
Kylmää sisältä ja päältä. Sydäntalven paukkupakkaset ovat täällä, Lahdessa. Mutta kovat ovat myös Teatteri Vanhan Jukon paukut: Kahdeksan surmanluotia.
Sen rinnakkaisteoksena voi lukea teatteri Rujon anarkistista ilotulitusta Mannerheim eli lapsistasi ei mitään.
Teatteri-lehden ohjelmistokalenterissa on Monoteatterin Utopia -esityksen ohjaajan nimi väärin. Esityksen ohjaa Satu Mäkinen. Esitys vierailee Puoli-Q:ssa Helsingissä 10.4.-2.5.
Pahoittelemme virhettä
Från början av år 2011 ansvarar en ny generation teaterarbetare för Viirus verksamhet. Teaterns styrelse har efter en lång process valt att engagera en ensemble bestående av fem unga skådespelare samt regissören Maria Lundström, som blir konstnärlig ledare. Matilda Sundström blir ny administrativ chef. Fyra av skådespelarna fullbordar i vår sina studier vid Teaterhögskolan. Dessa är Oskar Pöysti, Viktor Idman, Jessica Lindfors och Pelle Heikkilä.
Dessutom ingår skådespelaren Maria Ahlroth i ensemblen.
