Arviot

ARVIO Kun mikään ei järjesty

Kuukautta ennen lockdownia ensi-iltansa saanut Kom-teatterin Poika sai lisäesityksiä tälle syksylle. Komin näyttämöllä tuntui olevan esitysten käynnistymisestä yhtä onnellista väkeä kuin katsomossakin. Ja minkälaisen hypyn suoraan syvään päähän ohjaaja Riikka Oksanen ja näyttelijät meille tarjosivatkaan! Florian Zeller on kirjoittanut äidin, isän ja teini-ikäisen pojan tragedian ylemmän keskiluokan muodinmukaisiin, viileisiin huoneisiin, joissa ongelmien ratkaisua estämässä ei […]

Ei kommentteja

ARVIO Karuselli nimeltä Amerikka

Keväällä Lehman-trilogian suomalaisen kantaesityksen kynnyksellä koko maailma oli kuin leikaten yhtäkkiä toinen. Koronavirus siirsi Espoon kaupunginteatterin ensi-iltaa eteenpäin lähes puoli vuotta. Maailman teatteripäivänä maaliskuussa esityksen läpimeno kuitenkin striimattiin koteihin suorana lähetyksenä. Katsoin sen keittiön pöydän ääressä, luurit korvissa ja silmät kannettavan taikalaatikon ruutuun nauliutuen. Olin yksin, mutta siitä huolimatta merkillisen väkevästi teatterin ytimessä, yhteisen läsnäolon […]

Ei kommentteja

ARVIO Target-projekti osui korona-kevääseen

Target Helsinki on sosiaaliseen mediaan taidetta tuova projekti, jonka ensimmäinen tuotantokausi alkoi maaliskuun puolivälissä ja jatkui kesäkuun alkuun. Kauden aikana projektin tiimoilta ilmestyi yhteensä kymmenen tanssivideoista ja valokuvista koostuvaa teosta, jotka julkaistiin sosiaalisessa mediassa, kuten Instagramissa ja Facebookissa sekä myös videopalvelu Vimeossa ja Youtubessa. Parhaiten teokset toimivat mielestäni Instagramissa, josta itsekin niitä enimmäkseen seurasin.  Instagramissa […]

Ei kommentteja

ARVIO TTT:n Hamlet tietää mitä tekee

Mustaa, keltaista ja verenpunaista. Jälkikuva Tampereen Työväen Teatterin suurtuotannosta, Hamlet-rockmusikaalista on dramaattinen. Kimmo Viskarin visuaalinen suunnittelu – muhkea, ulkoa musta ja sisältä hunajankeltainen kennomainen kupla tai pallo, ylös ja alas liikkuvat lattian osat ja aasialaisvaikutteiset puvut -– sekä Eero Auvisen selkeät, spektaakkelimaiset valot muistuttavat massiivista stadion-show’ta. Omasta hunajaisesta valtakuplastaan astuvat ulos tämän show’n tähdet, Tanskan […]

Ei kommentteja

Sirkuslähikuvia etänä

Tämän tekstin oli tarkoitus käsitellä Brysselissä maaliskuun lopun Festival Up! -sirkusfestivaalin esityksiä. Kuten arvata saattaa, festivaali peruttiin koronaviruksen takia, ja samalla useat kantaesitykset siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Osa aiemmin ensi-iltansa saaneista esityksistä on kuitenkin ollut tavalla tai toisella katsottavissa. Yksi näistä on Hands some feet, joka olisi ollut kansainvälisen festivaalin suomalaisittain kiinnostavimpia esityksiä. Esitys on vieraillut […]

Ei kommentteja

Suomalaisten kuningatar Heta

Jos minun pitää valita yksi klassikko ilmentämään suomalaisia, se ei ole Seitsemän veljestä eikä Tuntematon sotilas. Se on Hella Wuolijoen Niskavuoren Heta. Mikä tämän umpimielisen, kovasydämisen tosikon tarinassa kiinnostaa? Miksi minua aina itkettää, kun Heta lausuu kuuluisat sanansa: ”Suren mitä suren. Omapa on suruni.” Itsehän hän kultaisen häkkinsä rakensi, kaikki luotaan karkotti. Mikä tässä koskettaa? […]

Ei kommentteja

Tubettajan kauhea elämä

Joku aika sitten törmäsin Facebook-sivullani kaverin päivitykseen: Isä kuoli viisitoista minuuttia sitten. Heti kuolinvuoteelta naputeltu tieto hätkähdytti. Mikä saa jakamaan syvintä itsestä puolituttujen tykkäysten toivossa? Pernilla Gynt -esityksessä pistetään paremmaksi. Siinä päähenkilö Pernilla jakaa omalla Youtube-kanavallaan isänsä kuoleman ennen kuin tämä on edes ehtinyt kuolla. Pinja Hahtolan käsikirjoittama esitys kertoo tubettajan arjesta. Hahtola esittää pääroolin […]

Ei kommentteja

Jeppe Niilonpoika on parhaimmillaan tarinasta vapautuessaan

Akse Petterssonin Tampereen Työväen Teatteriin ohjaama Jeppe Niilonpoika on komedia traagisesta aiheesta, alkoholismista. 1600-1700-lukujen taitteessa eläneen tanskalais-norjalaisen Ludvig Holbergin kirjoittaman näytelmän nimihenkilöä esittää Petterssonin johtamasta teatteri Takomosta tuttu Joonas Heikkinen. Esityksen Jeppe on tuurijuoppo talonpoika, jonka muuan paroni löytää sontaläjään sammuneena. Paroni ja hoviväki pilailevat Jepen kustannuksella ja antavat hänen ymmärtää, että hän olisi herättyään […]

Ei kommentteja

Auttajat avun tarpeessa

Minkälaista olemista maailman parantaminen on, kysyy näytelmäkirjailija Paula Salminen Kansallisteatterin Ilmasilta-esityksen käsiohjelmassa. Mitä on auttaminen? Mitä minä haluan, kun haluan auttaa? Näiden ja monien muiden kysymysten lisäksi Saana Lavasteen ohjaama esitys herättää lopulta kysymyksen, onko auttaminen maailman parantamista – ja kenen maailman. ’Ilmasilta’ on sekä avustusväylä että pakomahdollisuus, mutta myös kännykkäyhteys, jolla ohenevia ihmissuhteita esityksessä […]

Ei kommentteja

Minä, minun rahat ja elämän laskennalliset arvot

Tämä on suoraan minun elämästäni, totesi tuttava väliajalla Milja Sarkolan kirjoittamasta ja ohjaamasta Pääomani-esityksestä. Hän ei ollut ainoa, sillä niin hersyvästi ensi-iltayleisö eläytyi avauskohtauksesta lähtien. Esitys alkaa pankkineuvottelulla nokkavan virkailijan pakeilla. Sen tuloksena asuntolaina lohkeaa sosiaalisesti eripariselle pariskunnalle. Duunarimiehen ja taiteilijanaisen haave, asunto ratikkamatkan päästä Helsingin ydinkeskustasta, onnistuu. Pääomani käsittelee rahan valtaa. Sen päähenkilö, Nainen, […]

Ei kommentteja