Liekö Helsingin Sanomien haastattelussa käytetyssä ”ultramodernissa” (10.10.2017) ollut kyse käännöksestä, mutta tänä syksynä Kansallisbaletissa työnsä aloittanut Madeleine Onne kyllä hallitsee tanssiterminologian. Hän huomauttaa, että Suomessa on hyvin monipuolinen ja kiinnostava nykytanssin kenttä, mutta Kansallisbaletin perusta on klassisessa baletissa, johon tanssijoilla on yhdeksän vuoden koulutus.

“Suomessa on paljon erilaisia ja erityylisiä tanssiryhmiä. Meidän ei kannata kilpailla niiden kanssa, vaan keskittyä omaan erityisyyteemme. Kansallisbaletissa esitettävien uusienkin teosten pitäisi minusta pohjautua balettitekniikkaan. Ei tietenkään tarvitse tanssia en point, kärkitossuilla. Haluan, että tanssijoitamme haastetaan ja katsotaan, mitä kaikkea keho voi tehdä. Samalla haastetaan yleisöä.”

Onne suunnittelee ohjelmistot kolmen vuoden aikaraamin sisällä. Hän pyrkii löytämään balanssin lasten, nuorten, perheiden, aikuisten, klassisen ja uutta etsivän välillä.

“Kaikkea ei voi olla joka vuosi, mutta periodin sisällä pyrimme mahdollisimman monipuoliseen ohjelmistoon. Minusta meidän pitää kasvattaa kotimaisia balettikoreografeja. Kun pääsemme Alminsaliin ja toivottavasti tulevaisuudessa myös Tanssin taloon virailemaan, voimme pitää enemmän workshoppeja ainakin oman ryhmämme koreografeiksi haluaville.”

Vuoden neljästä ensi-illasta yksi on kokoillan baletti, lisäksi vuokrataan olemassaolevia teoksia maailmalta ja yhden yhteydessä Onne pyrkii esittelemään uusia kansainvälisiä tai kotimaisia koreografeja.

Onne valmistui balettitanssijaksi Tukholman Kuninkaallisen baletin balettikoulusta. Kiinnityksen tanssijaksi hän sai Kuninkaalliseen balettiin vuonna 1978. Seuraavina vuosina hänestä tuli solisti- ja ensitanssija. Kuninkaallisen baletin johtajana Onne toimi vuosina 2002–2008 ja Honkongin baletin taiteellisena johtajana 2009–2017. Hän on myös Houstonin balettiakatemian johtaja, tosin nyt hän on virkavapaalla. Suomeen tulo pitkän Aasia-kauden jälkeen pelotti aluksi hieman.

”Saimme Hongkogin baletissa aikaan hyvän ilmapiirin. Kokemuksesta tiedän, että isossa ryhmässä ilmapiiri voi olla haastavampi. Pelkoni oli kuitenkin perusteeton. Täällä on erittäin lämmin ja kannustava ilmapiiri.”

Taiteellisen johtajan työ isossa baletti-instituutiossa on toista kuin kehittymässä olevassa hongkongilaisessa baletissa, jossa esiteltiin länsimaista kulttuuriperintöä aasialaisille.

“Lippujen myynti oli kovaa työtä. Sellaista se ei ole täällä, mutta totta kai haluan parantaa entisestään Kansallisbaletin hyvää lipunmyyntiä. Ja on kasvatettava uutta yleisöä, nuoria kiinnostavaa ohjelmistoa on oltava.” [..]

Kuva: Stefan Bremer

Lue koko Minna Tawastin tekemä haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 8/2018