Paula Tuovinen valittiin Taiteen edistämiskeskuksen johtajaksi viime huhtikuussa viisivuotiskaudelle. Tarmokkaaseen, tanssitaiteilijataustaiseen Tuoviseen kohdistuu paljon odotuksia. Hän todellakin tuntee vapaan kentän sekä taidekoulutuksen ongelmat. Tuovinen on toiminut sekä Teatterikorkeakoulun rehtorina että Taideyliopiston vararehtorina.

Taike on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntija- ja palveluvirasto, jonka tehtävänä on taiteen ja kulttuurin edistäminen kansallisesti ja kansainvälisesti. Taike jakaa myös vuosittain noin 34 miljoonaa euroa apurahoja ja avustuksia.

Miten edistää taiteen yhteiskunnallisen merkityksen kasvua?

Toimimalla usealla eri rintamalla. Ehdotan kaikissa yhteyksissä isompaa kokonaismuutosta taiteen ja kulttuurin tukirakenteeseen ja noin 100 miljoonan euron panostusta taiteen ja kulttuurin lukuun valtion budjetissa. Viestin kentälle, että vain yhteisellä, riittävän isolla ponnistuksella voimme muuttaa asioita. Haasteemme on ollut se, että jokainen taideala, pikkuyhdistys, liitto ja muut yhteisöt käyvät lobbaamassa poliitikoita erikseen. Meillä tulee olla kunnianhimoisemmat yhteiset tavoitteet, jotta poliitikkoja saadaan yhtään kiinnostumaan. Heille on syytä puhua luovan sektorin merkityksestä laajasti, elinkeinona ja korostaa taiteen ja kulttuurin taloudellista merkitystä. Taiteen ja kulttuurin rahoitus tulee nähdä panostuksena eli investointina, joka tuottaa kaikkea hyvää ympäristöönsä. On myös oltava konkreettisia ratkaisuehdotuksia, eikä vain sanahelinää.

Vapaan kentän taiteilijoiden toimeentulo on ollut puheenaihe jo monta vuotta. Taiteen rahoitusjärjestelmän uudistus ei tunnu tuovan siihen suurtakaan helpotusta.

Paras ratkaisu olisi saada Taiken yhteisöjen valtionavustuspottiin 20 miljoonaa lisää ja myös vos-laitosten uudistamiseen toiset 20 miljoonaa. Jos ainoastaan vos-uudistus etenee, niin nopein ratkaisu on luoda kaikkien yhteisöjen valtionavustuksia koskeva rahoitusmittaristo. Valtionavustuksia voisi katsoa kokonaisuutena, mukaan lukien kansalliset laitokset, vos-laitokset ja Taiken tukemat yhteisöt. Kaikkiin pitäisi luoda samansuuntainen rahoitusmittaristo, jossa otettaisiin huomioon toiminnan laajuus, laatu, yhteiskunnallinen vuorovaikutus sekä organisaation laatu (johtaminen, työhyvinvointi, talous) ja lisäksi tulisi olla harkinnanvarainen rahoitusosa. Millä mittaristolla muuten Taiken tukemia yhteisöjä voisi nostaa vos-järjestelmän piiriin tai vaikka vähentää rahoitusta? On ongelmallista, että esimerkiksi huonoa johtamista voi olla yhteisössä vuosikausia ilman, että se vaikuttaa rahoitukseen.

Saamme Taikeen ensi vuonna ja 2020 pienen lisäpanostuksen vapaalle kentälle, yhteensä 3 miljoonan euroa, mikä on hieno juttu, mutta sehän ei vielä riitä mihinkään. Rakenteessa on myös se haaste, että ko. lisärahoitus on suunnattu vain esittäville taiteille. Puhun itse mieluummin ”laajasta vapaasta kentästä”, joka sisältää kaikki taiteen alat.

OKM:n Taide- ja taiteilijapoliittiset linjaukset -raportissa esitetään selvitettäväksi, mitä vaikutuksia olisi taiteilija-apurahojen muuttamisella työsuhteeksi ja siitä maksettavaksi palkaksi. Pidätkö tätä hyvänä suuntana ja uskotko sen toteutumismahdollisuuksin?

Olen ehdottomasti tämän takana. Meidän tulee luopua apuraha-sanasta ja vaatia aina palkkoja. On väärin, että olemme vuosikymmeniä hyväksyneet järjestelmän, jossa ”joillekin ihmisryhmille maksetaan muita huonompaa palkkaa ja muita huonompaa sosiaaliturvaa”. Tämähän juuri suureen ääneen huudettiin muussa yhteydessä alas! Meillä taiteilijat, urheilijat ja osa tutkijoista ovat surkeassa asemassa, ilman työsuhdeturvaa, pienten apurahojen varassa ja tekemässä ilmaistyötä. Taike maksaa pienille työryhmille pieniä apurahoja, joista jäsenille maksetaan eteenpäin miniapurahoja. Tällaisia ei pitäisi hyväksyä. Työryhmissäkin jonkun tulisi ottaa työnantajarooli ja maksaa palkkoja. Tämä edellyttäisi, että myönnettäisi riittävän suuria kohdeapurahoja. Tavoitteenani onkin, että tekisimme valintoja emmekä jakaisi ”touhutonneja”.

Uskon, että aika alkaa olla kypsä siihen, että voimme kokeilla valtion taiteilija-apurahojen muuttamista työsuhteisiksi. Tähän on kehitettävissä useampi ratkaisumalli niin, että vapaan taiteilijan työ on mahdollista edelleen.

Taike jakaa apurahoja vertaisarviointiin perustuvalla toimikuntajärjestelmällä. Pidätkö vertaisarviointia edelleen toimivana järjestelmänä?

Luulen, että kentällä on epäselvyyttä, mikä koko järjestelmä on, kun se on minullekin vielä vähän hämärää. Toimikuntalaitos, eli Taiken luottamuselimet, koostuvat sekä vertaisista että alojen asiantuntijoista. Toimikunnat päättävät vain yksilöapurahoista tai työryhmille suunnatuista apurahoista. Sen sijaan yhteisöavustuksista päättää esittelystä Taiken johtaja. Taikessa on 22 erilaista toimikuntaa ja lautakuntaa sitä varten, että tehdään päätöksiä näistä yksilöapurahoista. Meillä on myös kaksi lautakuntaa, joilla on tietty historiallinen tausta, jotka ovat päällekkäisiä kahden toimikunnan kanssa, ja nämä neljä tekevät samanlaisista apurahoista erillisiä päätöksiä erillisissä kokouksissa. Toimikunnilta voidaan myös pyytää näkemyksiä muiden avustusmuotojen päätöksentekoa varten.

Järjestelmä on siis raskas. Sen haasteita ovat myös esteellisyydet, ja se, että ne yli 200 jäsentä tekevät työtä lähes korvauksetta eivätkä voi itse hakea apurahoja. Järjestelmän pyörittämistä varten on myös iso joukko virkamiehiä. Meidän tulisi miettiä panos-tuotos-suhdetta enemmän: Montako tuntia työtä käytämme esimerkiksi 1000 euron matka-apurahan myöntämistä varten?

Nykyisen järjestelmän haasteisiin kuuluu myös se, että taiteiden rajat ovat hienosyisiä ja toimikuntien jäsenet saattavat kokea, että heillä ei ole kompetenssia arvioida jotakin tiettyä hakemusta. Tämä syntyy perinteisestä vertaisarvioinnin eetoksesta, että vain tuntemalla täysin jokin ala ja sen toimijat henkilökohtaisesti, hakemuksia voi arvioida. Toimikuntia on jo nyt liikaa, joten emme voi lisätä niitä. Säätiöissä päätöksiä tehdään kevyemmällä rakenteella ja on myös kyetty uudistumaan ja tukemaan taidetta ehkä paremminkin. Uudistuksia on siis mietittävä myös Taiken toimikuntajärjestelmään.

Miten uskot kansainvälisyyden näkyvän esittävissä taiteissa seuraavan viiden vuoden aikana?

Kansainvälistyminen ei merkittävästi edisty, ellemme saa miljoonia lisää juuri Taiken jakamaan yhteisöjen valtionavustuspottiin. Olennaista olisi, että Taikesta voisi hakea riittävän isoa valtionavustusta, yhdestä luukusta, yhdellä strategisella hakemuksella, jossa toiminta voi olla millaista vain: festivaali, esitystoimintaa, galleriatoimintaa, residenssiä, seminaareja, yhteistyötä, kaupallistakin työtä - ja kansainvälistä työtä tai näitä kaikkia. Suomessa on muuten erikoinen ajatus erillisestä ”kulttuuriviennistä”, mikä suorastaan hylkii taiteilijoiden ja organisaatioiden kaikkein olennaisimpia tapoja kansainvälistyä. Kaikki on kiinni luontevista verkostoista, jotka taiteilijat ja organisaatiot itse luovat – mikäli on riittävästi resurssia panostaa siihen.

Helsingin kaupungilla näyttäisi olevan isompia suunnitelmia, jotka saattavat buustata kansainvälistymistä. Isojen laitosten kansainvälistymisen uskon olevan hidasta edelleen, sillä vos-kriteeristössä ei ole keppiä tai porkkanaa siihen.

Minna Tawast