Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu on irtisanonut ohjaajantyön lehtori Eero Tapio Vuoren kesäkuun alussa. Irtisanomisen syy liittyy siihen, että Vuori on Ritualistinen teatteri ja esitystaide -kurssillaan auttanut opiskelijoita tutustumaan Suomessa huumausaineina pidettäviin aineisiin.

Prosessin taustalla on yhden opiskelijan valitus Vuoren opetuksesta. Irtisanomisen perusteet viittaavat opetukseen Ritualistinen teatteri ja esitystaide -kurssilla sekä ohjeisiin, joita Vuori on antanut opiskelijoille, kun he ovat matkustaneet Etelä-Amerikkaan rituaaleja tutkimaan.

Teatterikorkeakoulun dekaani Maarit Ruikka sanoo, ettei voi kommentoida asiaa yksityiskohtaisesti.

“Lehtorin työsuhteen päättäminen liittyy opettajana toimimiseen, opettajan rooliin ja siihen kuuluvaan pedagogiseen vastuuseen. Tämän yksityiskohtaisemmin en työnantajan edustajana voi avata asiaa. Minun tehtäväni dekaanina on varmistaa Teatterikorkeakoulun toiminnan lainmukaisuus ja oppimisympäristön turvallisuus. Yliopistossa toimivan opettajan tehtävänä taas on varmistaa, että oppimisympäristössä ei ole opiskelijan henkistä ja fyysistä terveyttä vaarantavia tekijöitä.”

Vuoren kurssilla opetus keskittyy vertailemaan rituaalia ja teatteria toisiinsa. Kurssilla käsitellään myös rituaalia uskonnollisen seremonian kontekstissa ja alkuperäiskansojen parissa. Vuori on tutkinut alkuperäiskansojen rituaalista praktiikkaa eri puolilla maailmaa.

“Kuuden viikon kurssilla puhun yhden opetuspäivän aikana ehkä pari tuntia rituaaleista, joissa alkuperäiskansat käyttävät lääkekasveja osana rituaalin kokonaisuutta”, selvittää Eero-Tapio Vuori.

“Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen rituaalisessa praktiikassa lääkekasvit ovat merkittävässä roolissa, ja heimoilla on satojen vuosien kokemus niiden käyttämisestä rituaaleissa. He eivät pidä pyhiä kasvejaan huumausaineina, vaan välineinä kommunikaatiossa luonnon, esi-isien/äitien ja henkimaailman kanssa. Heillä on myös laillinen oikeus käyttää niitä seremonioissaan. Tilanne vaihtelee maittain, mutta esimerkiksi Meksikossa tietyille alkuperäisheimoille on annettu erityisoikeus käyttää traditionaalisia lääkekasvejaan uskonnollisissa rituaaleissaan, mutta vain rituaaleissaan, Perussa taas ayahuascan käyttö on käsittääkseni sallittu kokonaisuudessan. Kun kerron työskentelystäni näiden heimojen kanssa, kerron rituaalin rakenteesta ja tarkoituksesta, taustalla vaikuttavasta luontosuhteesta ja traditiosta, sekä yleisluontoisesti omasta kokemuksestani rituaalissa. Kerron myös opetuksessa lääkekasvien käyttöön liittyvistä vaaroista ja lieveilmiöistä. Minusta on itsestään selvää, että ne pitää mainita. Opetuksessani pyrin tuomaan länsimaisen ihmisen kolonialistisen katseen rinnalle toisen, eräänlaisen vastakuvan, jossa alkuperäiskansoja, heidän ainutlaatuista luontosuhdettaan ja rituaalista praktiikkaansa voisi lähestyä kunnioittaen ja oppimisen näkökulmasta.”

Vuori kertoo, että sinä aikana kun hän on Teatterikorkeakoulussa opettanut, hän on konsultoinut kolmea opiskelijaa, jotka ovat omatoimisesti halunneet lähteä maailmalle rituaaleja tutkimaan.

“Ensimmäinen heistä halusi tutkia perulaista shamanismia ja ayahuasca-rituaalia ja käyttää aineistoa lopputyössään. Hän anoi dekaanilta apurahaa matkalleen selittäen täsmälleen tarkoituksensa. Hän sai apurahan. Kun hän oli lähdössä matkalle ohjeistin häntä käytännön asioista ja siitä, mitä pitää ottaa huomioon ja varoa suhteessa ayahuasca-rituaaliin. Hän teki tutkimusmatkansa ja palattuaan kirjoitti kokemuksestaan. Myöhemmin hän liitti kokemuksensa osaksi kirjallista lopputyötään, jossa toimin ohjaavana opettajana. Lopputyö hyväksyttiin. Kukaan ei tässä vaiheessa ilmaissut, että siinä mitä tutkittiin tai miten tutkittiin, olisi ollut mitään Taideyliopiston päihdepolitiikan vastaista. Tai että toiminnassani olisi ollut mitään huomauttamista. Lisäksi on huomioitava, että useissa Suomen yliopistoissa on tehty vastaavia tutkimuksia, joissa rituaaliin osallistuminen on osa tutkimusta. Käsittääkseni muissa yliopistoissa se mielletään yhdeksi tiedon hankinnan muodoksi. Minulla on siis ollut täysi syy olettaa, että tällainen tutkimus on sallittua ja linjassa Taideyliopiston päihdepoliittisen linjan kanssa.”

Maarit Ruikka huomauttaa, että puhuttaessa perusopetuksesta opettajan pedagoginen vastuu ulottuu myös taiteen ja tutkimuksen tekemiseen.

“On totta, että opinnäytetöissämme käsitellään laajasti omakohtaisia kokemuksia, joihin saattaa sisältyä esimerkiksi väkivaltaa ja vallan väärinkäyttöä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yliopistona hyväksyisimme nämä asiat ja kannustaisimme opiskelijoitamme niihin. Kun hyväksyin opiskelijan opintoihin liittyvän apuraha-anomuksen, hakemuksesta ei käynyt ilmi, että opintomatkaan liittyy Suomen lainsäädännön mukaan huumausaineeksi luokitellun aineen omakohtainen käyttö.”

Ruikka sanoo, ettei voi kommentoida sitä, onko Vuorelle annettu varoitusta ennen erottamista. Hän kertoo kuitenkin, että ratkaisu ei perustu ainoastaan yhden opiskelijan lausuntoon.

“Asiaa on selvitetty käytäntöjemme mukaisesti.”

Vuoren mukaan varoitusta ei ole annettu eikä asiasta käyty  ammatillista keskustelua ennen irtisanomisprosessia.

Minna Tawast