Tero Saarisen ja Kimmo Pohjosen huhtikuussa Kanadassa kantaesitetty duetto Breath on kahden taiteilijan ja taiteenlajin kohtaaminen, taistelu, dialogi ja yhteislaulu. Se tuottaa yhdessä Tuomas Norvion mielikuvitusta ruokkivien äänien, Mikki Kuntun voimakkaiden valoviiltojen sekä Teemu Muurimäen merkityksiä rakentavien pukujen kanssa aistien synestesiaa: musiikin tuntua, liikkeen ja valon sointia, visioiden ja tilan rytmiä.

Breath puhuu yleisesti ottaen samoista asioista kuin Saarisen aiemmatkin teokset, ihmisyydestä ja siitä, kuinka emme tule toimeen ilman toisiamme, mutta tällä kertaa viesti on raaempi, alkukantaisempi ja henkilökohtaisempi; se tarttuu ihoon.

Groteskia huumoria sisältävä Breath on myös jossain määrin sukua Saarisen aiemmille alitajuntaa visioiville teoksille.

Tero Saarinen kertoi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden haastattelussa neljä vuotta sitten, kuinka hänen mielestään suomalaisen miehen perimässä on jotain, mikä asettaa tämän itseään vastaan. Samassa haastattelussa hän puhuu myös siitä, kuinka liikkeen kuunteleminen ja tunteminen on ihmisen perustarve. Jos se ymmärrettäisiin, ihminen voisi paremmin.

Breath luo henkeäsalpaavan kuvan siitä, mitä tapahtuu, kun yhteys liikkeen ja musiikin, tuntemisen ja kuulemisen välillä syntyy. Duetto luo myös kuvan kahdesta omien rajojensa ulkopuolelle päässeestä miehestä, mutta sitä edeltää pitkä matka ulos omasta kuplasta toisen luo. Kun ymmärryksen hetki koittaa, se on sanomattoman kaunis, herkkä ja paljas.

Esitys alkaa pimeydestä, jonka rikkoo katsojan silmiin suunnattu valopatterin räiske ja särisevä sähköinen ääni. Koko esityksen ajan Mikki Kuntun voimakkain värein mustaa tilaa viiltävät valokeilat sekä hetkittäiset, aggressiiviset valopurkaukset kuljettavat katsojat pelon, vihan ja yksinäisyyden maailmoihin, miesten päiden sisään tai vahvasti valvotuille kansallisvaltioiden rajoille.

Esiintymislava on yleisöön aukeavan v-kirjaimen muotoinen. Pohjonen ja Saarinen seisovat molemmat omilla sakaroillaan. Siellä he myös pysyvät pitkään ja sieltä käsin kommunikoivat raivoisasti keskenään. Saarisen vaalea asu muistuttaa laboratoriohaalaria, jonka päällä on huomioliivi, Pohjonen on ohuessa, harmaassa haarniskassa. Teemu Muurimäen samaan aikaan traditionaalinen ja futuristinen puvustus vahvistaa vieraantunutta tunnelmaa.

Ihmiset käpertyvät kupliinsa monin tavoin ja monista syistä: sukupuoliroolien, identiteetin varjelun, pelon, hyvinvoinnin puolustamisen tai vaikkapa nationalismin vuoksi. Niin tekevät yksilöt ja yhteiskunnat keskellä suuria murroksia. Dueton näennäisen yksinkertaiseen asetelmaan tuo hurjaa syvyyttä Pohjosen maaginen hanurin käsittely ja soitto samoin kuin Saarisen lähes maaninen tanssi. Sellaista en ole nähnyt sitten HUNT-soolon.

Tätä teosta ei ole tarkoitettu hyvien ihmisten mukavaksi meditaatioksi. Se päästää vapaaksi sisällämme vellovat pohjavirrat, eikä näky ole aina kaunis.

Miesten tanssi ei ole tyypillistä saarisliikettä; epäbalanssia ja orgaanista aaltomaisuutta ei tässä teoksessa ole, toki lopussa näemme tavaramerkiksi muodostuneet eri suuntiin osoittavat sormet. Saarinen liikkuu välillä konemaisesti, välillä hän kiertää näyttämön reunaa kuin nykivä mittarimato, Pohjonen liikkuu ja pyörii kuin samurai itseensä kiinni kasvaneen hanurin kanssa. Liikkeistä ja äänistä löytyy viittauksia muun muassa aasialaisiin taistelulajeihin, kabukiin, musiikissa vilahtaa tango, jazz – on makuja molempien taiteilijanmatkalta. Saarisen liehuttamasta neonvihreästä viitasta syntyy liekki, joka tuntuu palavan elämälle, intohimolle ja taiteelle. Tai ehkä se on öisellä Välimerellä uppoavan, pakolaisia täynnä olevan veneen avunpyyntö.

Breath tapahtuu jossain tulevaisuudessa, jossa ihmisten halu suojata itseään vierailta vaikutteilta ja toisilta ihmisiltä on viety äärimmilleen. Vai tapahtuuko se tänään?

Minna Tawast

Tero Saarinen Company: Breath. Konsepti Tero Saarinen ja Kimmo Pohjonen. Koreografia ja tanssi Tero Saarinen. Sävellys, sovitus, musiikki Kimmo Pohjonen. Valot ja lavastus Mikki Kunttu. Puvut Teemu Muurimäki. Äänet Tuomas Norvio. Esitys 29.5. Aleksanterin teatterissa (Suomen ensi-ilta 12.5. Tampere-talossa).