Suurten talojen johtajat Mika Myllyaho, Kari Arffman, Maarit Pyökäri ja Mikko Kouki haluavat tehdä teattereistaan työpaikkoja, joissa häirintää ei tarvitse pelätä. Me too -kampanja vaikuttaa ainakin teattereiden sisäiseen viestintään ja ohjelmistosuunnitteluun.

Teatteri&Tanssi+Sirkus kysyi johtajilta:

1. Millaisia vaikutuksia #metoo-kampanjalla on ollut teatteriinne?

2. Onko teatterissanne esiiintynyt #metoo-keskustelun esiin nostamia epäkohtia?

3. Millaisia toimenpiteitä teatterissanne on tehty häirinnän estämiseksi?

4. Mitä työkaluja teatterinjohtajalla on häirintätapauksissa?

Ja johtajat vastasivat:

Mika Myllaho, Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja:

”Kävin läpi tapaukset ohjaajien kanssa”

1. Tullessani Kansallisteatterin pääjohtajaksi vuonna 2010 lanseerasin tuotantojohtaja Päivi Isosaaren kanssa kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän vastaiset toimintatavat. Olen itse kohdannut urallani aiemmin kiusaamista teatterissa, ja mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että meillä on nyt käytössämme menetelmät, joilla kiusaamiseen tai seksuaaliseen häirintään puututaan välittömästi ja tehokkaasti.

Olen johtajana vastuussa koko Kansallisteatterin henkilökunnasta kiusaamis- ja häirintätapauksissa.

2. Seksuaalisia häirintätapauksia ei ole tullut tietooni johtajakaudellani Kansallisteatterissa, mutta kiusaamistapauksia on ollut muutama. Kiusaamistapaukset on käsitelty PysTy-keskusteluilla (Pysyvän työhyvinvoinnin toimintamalli). Keskusteluissa käsitellyt asiat kirjataan.

Mikäli seksuaalista häirintää tapahtuu, sovelletaan PysTy-mallia myös niiden käsittelemiseen. Käytössämme on myös yleinen toimintaohje häirinnän ja epäasiallisen kohtelun varalle.

Lisäksi häirinnän kieltäminen työpaikalla on kirjattu uutena asiana Kansallisteatterin työehtosopimukseen, jossa mukana ovat TeMe ja PAM. Asiaa on käsitelty koko teatterin henkilökunnan kesken useissa kokouksissa. Keskusteluja on myös käyty tavoista, joilla seksuaalisia elementtejä sisältäviä kohtauksia tulisi harjoitella ja esittää; esimerkiksi millainen vastuu näissä kohtauksissa on ohjaajalla ja vastanäyttelijällä.

Anna Paavilaisen Play Rape -esityksen vierailu vuonna 2016 teki pysäyttävällä tavalla näkyväksi alalla vallitsevia valtarakenteita, seksismiä ja ahtaita käsityksiä, joita liittyy erityisesti nuorten naisnäyttelijöiden työhön.

Play Rape avasi siis keskustelun aiheesta jo ennen #metoo-ilmiötä. Esityksen käsittelemistä näyttämöraiskauksista moni oli tapahtunut juuri Kansallisteatterin suurella näyttämöllä, joten oli myös tärkeää saada esitys sinne. Play Rapen Kansallisteatterin esityksistä esiin tuomat tapaukset kävin myös läpi ohjaajien kanssa, jotka edelleen työskentelivät Kansallisteatterissa.

3. Olen sopinut työntekijöiden kanssa, kuinka viesti häirintä- ja kiusaamistapauksissa saadaan mahdollisimman nopeasti vastuuhenkilöiden tietoon. Kansallisteatterissa toimii vakituisen ensemblen lisäksi vuosittain noin 50 freelancer-näyttelijää, joten esteetön tiedonkulku on äärimmäisen tärkeää.

4. Valta on rakenteissa, ja on kulttuuripoliittisesti olennainen kysymys, kuinka rakenteet tukisivat tasa-arvoisuutta esimerkiksi nais- ja miesohjaajien määrässä.

Toivoisin, että työlainsäädäntöön kirjattaisiin tarkempia ohjeistuksia kiusaamis- ja häirintätapausten varalle.

Uskallan ennustaa, että teatterialalla tulee tapahtumaan kymmenen seuraavan vuoden aikana valtavasti rakenteellisia muutoksia, ja esimerkiksi freelancer-pestit ja muut lyhyet kiinnitykset tulevat yleistymään entisestään. Sen vuoksi olisi tärkeää, että lakiin olisi selkeästi kirjattu menettelytavat, jotka mahdollistaisivat kaikkien työntekijöiden tasa-arvoisen kohtelun.

Kari Arffman, Helsingin kaupunginteatterin johtaja:

”Keskustelu nostaa vanhoja tunteita pintaan”

1. Keskustelu asiasta on lisääntynyt huomattavasti. Asiasta on puhuttu koko henkilökunnan kanssa useissa henkilökuntakokouksissa.

2. Teattereiden toimintakulttuuri on monellakin tapaa kehittynyt vuosien myötä ammattimaisemmaksi. Joihinkin menneisiin epäkohtiin on viitattu keskusteluissa yleisellä tasolla. Ja mielestäni on todettu, että monessa asiassa on tapahtunut kehitystä parempaan suuntaan jo ennen #metoo-kampanjaa.

Toki tämä keskustelu nostaa vanhoja tunteita ja kokemuksia pintaan ja saa ihmiset yhä vain herkemmiksi reagoimaan häirintään ja toivottavasti myös raportoimaan siitä esimiehilleen.

3. Lähinnä on keskusteltu ja luotu ohjeistus, kuinka toimia, jos kokee häirintää. On myös tehty johdon tasolta selväksi, että pienimmätkin epäasialliseen käytökseen viittaavat teot käsitellään. Myös mahdolliset huhut ja niihin perustuvat epäilyt käsitellään, jotta saadaan selville, onko huhuissa perää.

4. Mielestäni tämä on niin vahvasti työkulttuuriasia, että eniten tarvitaan työkaluja sellaisen kulttuurin luomiseen, jossa kaikilla olisi rohkeutta tuoda epäkohdat esiin välittömästi, kun sellaista huomaa tai kokee.

On tietysti ensisijaisesti johtamiskysymys, kuinka tällainen luottamuksen ilmapiiri työyhteisöön luodaan.

Perusongelma on kuitenkin se, että jos epäkohdat eivät tule johdon tietoon, ei niihin voi reagoidakaan.

Maarit Pyökäri, Tampereen Työväen Teatterin taiteellinen johtaja:

”Ohjeistus on olemassa”

1. #metoo-kampanja on aiheuttanut meillä yllättävän vähän keskustelua.

Kuitenkin nyt, kun päivitämme teatterin henkilöstöohjelmaa, tasa-arvo-ohjelmaa ja teemme uutta hyvän työkäyttäytymisen ohjelmaa, #metoo-kampanjan asiat otetaan näissäkin korostetummin esille.

2. Ei ole ilmennyt. Ainakaan minulle ei ole tullut tietoon teatterissamme ainuttakaan tapausta. Meillä on 1,5 omaa vakinaista naisohjaajaa, ja talon johto on muutenkin naisvaltainen, joten sillä saattaa olla vaikutusta.

3. Ohjeistus on olemassa. Kuitenkin jokainen tapaus on erilainen, eikä voi toimia vain kaavan mukaan, sen olen oppinut muista vastaavista tilanteista esimerkiksi päihdetapauksissa.

4. Myös johto tarvitsee selkeän ohjeistuksen ja tarvittaessa asiantuntija-apua. Meillä työterveys on toiminut apuna.

Kun erilaisia ohjeistuksia tehdään, on tärkeää, että puheeksi ottamisen kynnys poistuu, mutta yhtä tärkeää on myös määritellä se, mikä ei ole häirintää, ettei tule turhia ilmoituksia, jotka voivat pilata ihmisen maineen eliniäksi.

Mikko Kouki, Turun kaupunginteatterin taiteellinen johtaja:

Kohti uutta työkulttuuria

1. Kampanjan aikana ohjelmistosuunnittelutyössä on entistäkin enemmän keskusteltu sukupuolisesta tasa-arvosta sekä teosten sisältöjen että taiteellisten suunnittelijoiden valintojen osalta.

Myös ohjelmistoon valittavien teosten sisältämistä naiskuvista on keskusteltu aiempaa perusteellisemmin.

2. Ei ole tullut. Uskon että aiheesta on puhuttu paljon.

3. Henkilökuntakokouksessa teatterin johto on ääneen sanoen linjannut, että teatterissamme on ahdistelun ja häirinnän suhteen nollatoleranssi.

Lisäksi koko henkilökunnalle on sähköpostitse jaettu ohjeistus siitä, miten ahdistelu- tai häirintätilanteessa tulee toimia.

4. Meillä Turun kaupunginteatterissa on käytössä Turun kaupungin ohjeistus epäasialliseen käytökseen puuttumiseen. Se antaa hyvät toimintaohjeet ongelmatilanteisiin.

Kaikkein tärkeintä olisi pystyä estämään häirintä ja siten välttää kriisitilanteet.

Teatterin johdon tulisi synnyttää yhdessä koko henkilökunnan kanssa taloon sellainen kulttuuri, jossa mitään häirintää ei hyväksytä ja epäasialliseen käytökseen puututaan heti alkuvaiheessa.

Kaikilla pitää olla rohkeus puuttua häirintään ja kiusaamiseen.

On tärkeää, että sukupuolisesta häirinnästä, sukupuolisesta tasa-arvosta ja häiritsevistä työmetodeista voidaan puhua avoimesti ja luottamuksellisesti.

On myös tärkeää, että tämä ei leimaa kaikkea sisällöllistä keskustelua, sillä teosten aiheet ja maailmankuvat sisältävät laajasti ja monikerroksellisesti muitakin näkökulmia.