Tapaamiseni ohjaaja-dramaturgi Ruusu Haarlan kanssa osuu päivään, jona Yle julkaisee artikkelinsa Aku Louhimiehen ohjaamien näyttelijöiden kokemuksista. Alunperin suunniteltu haastattelu Haarlan omista esityksistä kääntyykin keskusteluun ohjaajan vallasta ja vastuusta.

Toisaalta kauas aiheesta, jonka parissa Haarla parhaillaan työssään painii, ei eksytä: hän tekee esitystä Jouko Turkan (1942–2016) myytistä. Näyttelijä-käsikirjoittaja Julia Lappalaisen kanssa harjoitteluvaiheessa olevan esityksen työnimi on ”Turkka kuolee”. Ensi-ilta on elokuussa.

Haarla ei näe suurta eroa Jouko Turkan ja Aku Louhimiehen toiminnan välillä. Esimerkit näyttelijöiden sadistisesta kohtelusta ovat samankaltaisia.

“Asia menee kuitenkin paljon syvemmälle kuin että jotkut ovat kusipäitä. Vaikka ihmiset ovat sitä mieltä, että tietenkään väkivaltaa ei saa käyttää ja totta kai toisten rajoja pitää kunnioittaa, he kuitenkin välillä taipuvat. Kukaan ei ehkä itse ajattele olevansa sadisti. Myös alan perinne sekoittaa päätä niin, ettemme aina ole niin johdonmukaisia kuin haluaisimme olla”, Haarla miettii.

“Haluaisimme ajatella, että taideteokset, joita ihailemme, on tuotettu oikein. On vaikea ajatus, että tosi vaikuttava ja tunteellinen kohtaus on tehty niin, että näyttelijää on haukuttu ja pahoinpidelty.”

Haarlan mielestä ohjaamiseen liittyy osa-alueita, joita ei voi ennakoida. Siksi ohjaamaan voi oppia vain ohjaamalla. Hänelle ohjaamisessa vaikeinta on kommunikointi. Se oli ongelma varsinkin kouluaikoina. Vaikka Haarla tiesi täsmälleen, mitä halusi, hän ei osannut kertoa sitä näyttelijälle. Epävarmana ohjaajana hän kokeili kaikkia kikkoja.

”Koulussa opetettiin, että ohjaajalla pitää olla kova nahka. Koin kuitenkin, että mitä kovempi nahastani tuli, sitä huonompi olin ja sitä enemmän kaikki muut kärsivät.”

“Kiinnostavat jutut tuskin tapahtuvat, jos kaikilla on helppoa. Pitää mennä epämukavuusalueelle. Kun näkee, että toista ei huvita tai nolottaa, on voitava sanoa, että jatka vielä pidemmälle. On oltava se tyyppi, joka haastaa.“

Lue Riina Maukolan kirjoittama Ruusu Haarlan haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 3/2018.