Miten onnistuu poikien kasvaminen miehiksi, kun pesänä on jotakin muuta kuin vakaa ja eheä ydinperhe?

Tätä ovat pohdittu Raivion veljesten Skavabölen pojissa Tampereen Teatterissa ja viimeksi Tampereen Työväen Teatterissa Pasi was here -näytelmässä. Veikko Nuutisen Lea-palkitussa tarinassa on mestarillinen kierre. Kaverimuistelo avautuu vähän dekkarin hengessä. Miksi Pasi päätyi ampumaan itsensä Savonlinnan Kellarpellossa? Mikä siinä elämässä meni lopulta niin pahasti vinksalleen, vaikka lapsena osattiin repiä hauskaa päiväkodin tädistäkin?

Näitä tuumailee Hemmo, Pasin avulla pikkukaupungin meininkiin ujuttautunut ikätoveri ja paras kaveri. Hänen on paineltava Kallion punavihreästä kuplastaan Itä-Suomeen selvittämään asiaa ja omaa päätään.

Pilvi Hämäläisen Jäähyväiset Pamela Andersonille liikkuu samoissa maisemissa, tosin Pohjois-Savossa. Näytelmän kantaesitys oli pari vuotta sitten Kokkolassa.

Eletään 90-lukua. Tuupaisten yksinhuoltajaäidin kaksi teinipoikaa, Hillo ja Ruupanen, etsivät itseään hormonijäristyksissä. Hillo on äidin lemmikki, se, jolle voidellaan leipäkin eteen ja valmistellaan vimmalla synttärikutsuja. Ruupanen on hankala, myrtsi, marsuunsa Pamelaan kaiken hellyytensä puristava esikoinen, jota äiti kaihtaa.

Tähtäimessä on tuntematon nainen, jota kohti varustaudutaan Turo Tailorin tummalla puvulla, vaikka sitten Kekäleestä varastetulla. Ensimmäinen kokemus oikeasta miehuudesta on vielä edessä. Flaksihan voi käydä missä vain ja homman voi hoitaa kuulema vaikka vessassa. Fantasiassa avittaa Baywatchin aina altis Pamela Anderson punaisine uimapukuineen seinästä sukeltamalla.

Äiti on hajalla oman naiseutensa, miehettömyyden ja kasvatuksen kanssa. Perheen kadoksissa olevaa isää odotellaan kuin vaivihkaa kotiin takaisin, ainakin kuopuksen 18-vuotispäiville.

Kuopiolaisten poikuudenkarkotus sujuu savolaisittain murteella ja paljolla puheella. Olli-Matti Oinosen ohjauksessa ei ole raaskittu leikata mitään pois Hämäläisen tekstistä. Sitä riittää pöydän ääressä istuskeluun ja sängyllä röhnöttelyyn.

Toimintahan tuollaisesta kärsii. Paljon suunnitellaan, selitellään, tuumaillaan, vaihdellaan paitoja ja olemattomia kokemuksia.

Johanna Kuuva Ruupasena ja Sari Harju Hillona ovat naisina nuorten miesten rooleissa varsin osuvia ja istuvia valintoja. Teatteri ottaa tässä kantaa nuoren ihmisen paikkaansa hakevaan sukupuoli-identiteettiin ja ylipäätään keskusteluun liukuvasta sukupuolidentiteetistä.

Kuuva ja Harju ovat yksinkertaisen tosia rooleissaan, he eivät tee parodiaa tai hilpeile panofantasioilla, vaikka dialogi olisi totisesti vaatinut puhdistamista. Kun Karri Lämpsä astelee kerrostalokotiin tyttöystävänä ja on äidin mielestä liian pitkä pikku-Hillon naiseksi, teatterillinen sukupuolenvaihdos toimii kakistelematta. Katsoja siinä vain tyrkätään miettimään omia rajojaan.

Hämäläisen tarina herkuttelee teinipoikien juttumätöllä kyllästymiseen asti. Itselläni oli koko alkupuolen ongelmana löytää näyttämötoteutuksesta selkeää tyylilajia ja suuntaa. Hillittömässä sekasotkussa hengittävä peräkamarin poikien pukukomediako tässä on kyseessä? Ja miksi tuo äiti on niin ilkeä ja pihalla kaikesta?

Hillon täysi-ikäisyyttä juhlistavia synttäreitä valmistellessa koko vyyhti alkaa vihdoin purkautua, selityksen saavat niin äidin ja Ruupasen kehnot välit kuin isän persoonakin. Seija Pitkäsen äiti voimautuu ajamaan kieron ukkonsa ovelta pois, ja pojat kokevat olevansa ensi kertaa yhdessä miehinä isää vastaan.

Komediasta kuoriutuu viime metreillä tragikomedia.

Kuopiolainen nuori yleisö nautti silmin nähden Hillon ja Ruupasen selviytymistarinasta. Vanhempi katsoja kaipasi tekstin terävöittämistä ja kampaamista poikien tiukkoihin takkuhiuksiin silti koskematta.

Anne Välinoro

Kuopion kaupunginteatteri: Jäähyväiset Pamela Andersonille. Teksti Pilvi Hämäläinen. Ohjaus ja lavastus Olli-Matti Oinonen. Puvustus Jaana Kurttila. Äänet Antti Puumalainen. Valot Juho Itkonen. Maskeeraus Kaija Ilomäki. Projisoinnit Jarmo Jääskeläinen. Ensi-ilta Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä 28.2.2018