Ohjaaja Sanna Hietala kirjoitti ja ohjasi Aurinkoteatterille esityksen Saalistajat vuonna 2017. Se on sosiaalipoliittisesti kriittinen ja kyseenalaistaa muun muassa psykoterapian, jonka avulla ei voi korjata ongelmia, jotka seuraavat yhteiskunnan mädistä rakenteista. Esityksenä Saalistajat oli häpeämätön ja karnevalistinen runsaudensarvi täynnä uskomattomia roolihahmoja.

Lähtötilanteessa tomera 14-vuotias Pamela (Paul Holländer) on löytänyt naapuritontilta uuden ihmislajin, saalistajien lauman, jota tyttö ryhtyy seuraamaan eläintentutkijan ottein. Karaokea ja juopottelua rakastava Armi (Niklas Häggblom) on laumaa johtava alfanaaras. Armin poika (Wilhelm Grotenfelt) roikkuu ulisten äitinsä napanuorassa. Armin tytär Helli (Milla Kangas) on aikoinaan lähtenyt laumasta, mutta saapuu rahojen toivossa raivaamaan Armin tonttia asuntomessujen tieltä. Valtataistelu riistäytyy hulvattomaksi, mustaksi komediaksi.

Sanna Hietala ei kirjoitusprosessia aloittaessaan lähtökohtaisesti mieti, onko teksti hauskaa.

“Minulla vain on itselläni valtava tarve nauraa jollekin asialle. Nauraminen on järjissä selviämisen keino asian edessä, joka on liian kipeä, tabu, pelottava tai muuten ylivoimainen käsitellä. Näytelmän tekeminen lähtee siitä, että minulla on pakkotarve nostaa tämä valoon ja panna se ihan lihoiksi, kieltäytyä olemasta asian uhri. Että perkele, minä nauran tälle, silläkin uhalla että joku pahoittaa mielensä. Hauskan kriteeri on ainoastaan se, että tämä naurattaa minua.”

Taustalla on hauras toive, että saisi nauraa asialle toisten kanssa yhdessä.

“Mutta on aivan turha kuvitella tietävänsä, mikä toista ihmistä naurattaa tai loukkaa. Mietin vain, miten saan tämän siihen muotoon, että annan toiselle mahdollisuuden ymmärtää. Jos toiset sitten nauravat mukana, se on positiivinen yllätys: Me nyt sitten kuulumme samaan lajiin.”

Lue lisää Sanna Hietalan, Ville Myllyrinteen ja Saara Turusen ajatuksia Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 2/2018. Kuvassa Ville Myllyrinne, kuva MTV Oy.