E. L. Karhun näytelmä Prinsessa Hamlet on kirjoitettu tavalla, joka ei piittaa näyttämön realiteeteista. ”Hamlet hulmahtaa tuleen” ja ihmiset muuttuvat haukoiksi. Ohjaaja Linda Wallgren ei kuitenkaan ole tästä säikähtänyt. Hän ja koko Q-teatterin työryhmä onnistuu hienosti vastatessaan tekstin haasteeseen.

Wallgrenin ohjaus asettuu kiinnostavaan kulmaan suhteessa tekstiin. Pientä karsintaa lukuun ottamatta esitys on uskollinen näytelmälle, mutta toteuttaa sen varsin omalakisesti. Kuten Ryhmäteatterin Farmissa viime syksynä, Wallgren luo jälleen näyttämölle ihan omanlaisensa maailman, jossa on samanaikaisesti lämmintä huumoria ja jotain oudon vinksahtanutta.

Prinsessa Hamletin viittauskohteet synnyttävät tiheän kirjallisen kudoksen, jonka keskeisenä lankana kulkee William Shakespearen Hamletin rinnalla Virginia Woolfin Mrs Dalloway. Niissä ja teoksen hyödyntämissä populaarikulttuurin viittauskohteissa toistuvat teemat hulluudesta ja itsetuhoisuudesta, sukupuolisuudesta, ajan kulusta ja muistamisesta.

Eri aikakaudet elävät teoksessa rinnakkain tuoden esiin kysymyksiä ajallisuudesta ja toisaalta ajan ylittävästä ihmisyydestä. Annika Salorannan puvustus yhdistelee villisti eri aikakausia ja tuo samalla oman panoksensa valheellisuuden teemaan.

Laulut ja äänet ovat tärkeässä roolissa luomassa yhteyksiä ja rinnastuksia ja toisaalta synnyttämässä skenografiaa. Viljami Lehtosen äänisuunnittelu saa ihon palamaan ja linnun kaulan katkeamaan. Meri, tähdet ja kirkuvat linnut tuovat tapahtumien taustaksi koko kosmoksen.

Päällimmäiseksi esityksestä jäävät mieleen huikeat näyttelijät. Lotta Kaihuan Hamlet ja Elena Leeven Horatia muodostavat kiinnostavan jännitteisen kaksikon, jonka kautta avautuu yksi teoksen keskeisistä teemoista, ihmisen ja erityisesti naisen mahdollisuus elää omannäköistään elämää.

Vuonna 1995 Hamletin roolin Q-teatterissa tehnyt Leea Klemola palaa näyttämölle nyt Hamletin äidin, Gertrudin, roolissa – ja onneksi palaa! Klemolan Gertrud nousee yhdeksi koko esityksen keskeisistä hahmoista vallan kiemuroissa taiteilevana hallitsijana ja epäonnistuneena itsetuhoisen lapsen äitinä.

Klemola ilahduttaa myös Lady Dianana, aivan kuten muutkin näyttelijät muina ”Buckinghamin palatsin” asukkaina. Hurmaava Emmi Parviainen tuo kertojan ja palatsin vartijan vähäeleisiin rooleihin yllättävää twistiä.

E. L. Karhun teos kääntää sukupuoliroolit ympäri, joten teoksen mieshahmot saavat jäädä naisten varjoon. Hannu Kiviojan Eno on astrologiaan hurahtanut höppänä, joka mässäilee lihalla peruukki tutisten. Eero Ritalan Ofelio tuo lähinnä mieleen wannabe rokkitähden. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Esitys ei pääty Horatian sanoihin vaan katsoo ajassa pitemmälle. Kun naiset ovat aikansa syynänneet sielujensa sopukoita ja luhistuneet yksi kerrallaan valheellisuuden ja vallan alla, tarttuu harmiton tossukka ahnaasti valtaan.

Katri Tanskanen

Kuva Pate Pesonius. Kuvassa Hannu Kivioja, Lea Klemola, Lotta Kaihua ja Emmi Parviainen.