Merja Levon vaatekollaasi Jyväskylän kaupunginteatterin aulassa. Kuva Jiri Halttunen.

Kerroksellisten pukujen mestari arvostaa luottamusta ja yhteistä etsintää.

Jyväskylän kaupunginteatterin lämpiöön pystytetyn vaatekollaasin ja pukunäyttelyn esittelytekstissä Merja Levo kiteyttää ajatuksiaan. Hän sanoo, että aatekollaasi on metafora pukusuunnittelijan työstä ja vaatemäärästä, jonka kanssa suunnittelija on tekemisissä. ”Näyttelyllä halusin nostaa esiin pukusuunnittelun merkityksen tärkeänä osa-alueena, jota ilman näyttämöteoksen visuaalisuus jäisi kapeaksi.”

Levo kirjoittaa, että halusi myös tuoda esiin teatteriompelijoiden ja vaattureiden erityisosaamisen, joka liittyy sekä näyttämöpuvun estetiikkaan että sen toiminnallisuuteen.

”Onnistunut näyttämöpuku tukee näyttelijän ilmaisua ja voi olla jopa avain roolityöhön ja karaktäärin rakentamiseen. Minua kiehtoo tarinaa tukeva, oivaltava näyttämöpuku, joka ei ole vain itseisarvoinen visuaalinen elementti. Sitä suunnitellessani luotan ohjaukseen ja näyttelijäntyöhön: pukuun ei tarvitse ladata kaikkea vaan siihen voi jättää tilaa näyttelijän ilmaisulle.”

Merja Levo jää tänä vuonna eläkkeelle Jyväskylän kaupunginteatterista. Teatteripukusuunnittelijoille ei ollut tarjolla varsinaista koulutusta, kun Levo opiskeli 1970-luvulla Lahden Taideoppilaitoksessa vaatesuunnittelijaksi. Hän ymmärsi kuitenkin jo opiskelun alkumetreillä, ettei vaatesuunnittelu ollut oma juttu. Opettaja Paula Häiväoja vinkkasi teatterimahdollisuudesta ja rohkaisi sinnikkäästi hakemaan harjoittelupaikkaa teatterista.

Opiskelujen ohella Levo harjoitteli Lahden kaupunginteatterin puvustossa ja sai myös joitakin suunnittelutöitä jo opiskeluaikanaan.

Teatteripukusuunnittelun koulutuksen puuttuessa erityisoppi haettiin Teatterikorkeakoulun ja Taiteteollisen korkeakoulun täydennyskoulutuskursseilta. Levo oli yksi niistä, joille Liisi Tandefelt ja Maija Pekkanen välittivät Bratislavan koulun oppeja: materiaalilähtöistä teatteripukuajattelua.

Dramaturgiseen työskentelyyn ja dramaturgiasta lähtevään visuaaliseen ajatteluun Levoa ohjasti lavastaja Pekka Ojamaa, joka toimi pukusuunnittelijoille tarkoitetun, niin sanotun pitkän jatkokoulutuskurssin innoittavana vetäjänä vuonna 1980.

Levo ei ole pitänyt ääntä tekemisistään. Hänelle näyttämöpuku on osa kokonaistaideteosta ja sen visuaalista ilmettä.

<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:”MS 明朝”; mso-font-charset:78; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;} @font-face {font-family:”Cambria Math”; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;} @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:”"; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:Cambria; mso-fareast-font-family:”MS 明朝”; mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;} .MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-size:10.0pt; mso-ansi-font-size:10.0pt; mso-bidi-font-size:10.0pt; font-family:Cambria; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-fareast-font-family:”MS 明朝”; mso-hansi-font-family:Cambria;} @page WordSection1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:36.0pt 36.0pt 36.0pt 36.0pt; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.WordSection1 {page:WordSection1;} –>

Lue koko Hanna Helavuoren artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehdestä 1/2017.