Kuva Esko Koivisto

Kaikesta kiinnostuminen on kannattanut koreografi Liisa Penttiä suomalaisen tanssitaiteen eturivissä pian kolmekymmentä vuotta.

Tanssija Liisa Pentti liikkuu tanssin, performanssin, teatterin ja visuaalisten taiteiden väli- ja yhteismaastossa. Häntä kiinnostaa tanssijan oma ja erityinen läsnäolo. Syvällisten pohdintojen tuloksena on usein hellän humoristisia teoksia, joissa tarkkaan harkittu liike näyttää yhtä aikaa herkältä ja arkisen holtittomalta.

Vuodesta 2000 Liisa Pentti on luotsannut Liisa Pentti + Co -tanssiryhmää, joka on vuosittain valmistanut uuden kokoillan kantaesityksen. Yhteistyö muiden alojen taiteilijoiden kanssa on laajaa.

Pentti tunnustautuu lukutoukaksi, joka palaa usein tärkeisiin teoksiin ja kirjailijoihin. Yksi heistä on Hélène Cixous. Tällä hetkellä käsittelyssä on Karen Barardin Meeting the universe half way. (…)

Koreografian aihiot syntyvät liikkeellisistä havainnoista yksin studiossa vietettynä aikana ja yhdistyvät myöhemmin johonkin teemaan.

Viime vuosien tärkein tutkimuskohde on ollut ajan käsite. Sen lisäksi Penttiä kiinnostaa kaaos ja sen muutos havaittavaksi järjestykseksi, joka jälleen katoaa.

Epävarmuus ja selkiytymättömyys kiinnostavat koreografisen prosessin elementteinä. (…)

Fysiikka ja filosofia. Haastattelun aikaan The Sinking of the Titanic -teoksen marraskuinen ensi-ilta on lähellä. Teos perustuu Gavin Bryarsin samannimiseen sävellykseen, jonka ensiesitys oli vuonna 1972. Kymmenen vuotta sitten säveltäjä uudisti kappaleen Venetsian Biennaalia varten. Nyt tuo versio on jo kuultu Helsingin Musiikkitalon Black Boxissa. Bryarsin mukana Suomessa esiintyi myös Philippe Jeck, jonka vastuulla ovat Titanicin live-ajassa soitettavat levysoittimet ja elektroniikka. Näyttämöllä nähdään seitsemän tanssijaa ja Sibelius Akatemian NYKY-Ensemble.

Bryarsin musiikki on hyvin tunteellista, ei kuitenkaan pateettista. Se herättää runsaasti assosiaatioita, onhan Titanicin kohtalo eräänlainen kulttuurinen myytti, joka käsittelee ihmisen hybristä, kun tämä pyrkii hallitsemaan maailmaa teknologian avulla seurauksista välittämättä. Lisäksi se käsittelee katastrofia ja kuolemaa.”

Lue koko Sara Nybergin kirjoittama haastattelu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 1/2016.