Vaikka vaara ei enää määrittele sirkusta lajina kuten ennen, myös nykytekijät joutuvat kohtaamaan loukkaantumisen riskin. Kuinka akrobaatit voittavat pelkonsa?

Akrobaatti Ilona Jäntti kertoo Silja Ylitalon haastattelussa: ”Olen tehnyt ilma-akrobatiaa pitkään. Unohdan, että jotain voi sattua, ja on pakkokin unohtaa. Muuten vaan pelkäisi koko ajan, eikä voisi nauttia yhtään, ja nauttiminen on tärkeää. Sitten jos jotain ihan pientäkin sattuu, tulee muistutetuksi riskeistä.

Kiinnityksissä voi sattua vahinkoja. Jos ne saa tehdä itse, tai tietää, että ne on tehnyt joku, jonka taidoista voi olla varma, silloin ei pelota. En voisi kuvitellakaan tekeväni benji-hyppyä, kun en tiedä, kuka köydet on kiinnittänyt tai milloin ne on vaihdettu.

Minulta on leikattu olkapää. Loukkaantumiset tulevat useimmiten helpommissa asioissa, silloin kun keskittyminen herpaantuu, eikä välttämättä vaikeimman teknisen suorituksen aikana. Ilma-akrobatiassakin eniten tulee ehkä rasitusvammoja.

Teen esityksiä usein paikkoihin, joita ei alun perin ole suunniteltu esityskäyttöön. Jos on ulkokeikka, voi tapahtua jotain yllättävää, silloin voi pelottaa. Sisätiloissa klassinen pelko on, että menee sähköt, on jumissa ylhäällä, eikä näe mitään.

Olin melkein kaksikymmentä, kun aloitin ilma-akrobatian. Meni vuosia ennen kuin lakkasin huolehtimasta, jaksanko tehdä kaikki kohtaukset, riittävätkö voimat. Nyt kun on enemmän voimaa ja osaamista, pystyy ottamaan suurempia riskejä.

Olen nyt 35-vuotias. Eläkeikää on mahdotonta ennustaa. Sirkuskouluaikoina oli ahdistavaa miettiä, pystynkö tekemään tätä kymmenen vuoden päästä. Nyt tietää, ettei enää haluakaan tehdä samanlaisia temppuja. Iän myötä kiinnostuksen kohteetkin muuttuvat. On joitain asioita, esimerkiksi selän notkeuteen liittyviä asentoja, joita vältän jo kivun takia. Tilalle on tullut muuta.

Suurin pelko on ramppikuume, esiintymispelko. Se ei ole vähentynyt yhtään. Syyt ovat täysin mystiset: miten esitys, jota on tehnyt pitkään, voi pelottaa joka kerta? Itse esityksessä adrenaliini tietysti auttaa. Ehkä pelko kertoo siitä, että välittää esityksestä?”

Ilmatilan Ilona Jäntin lisäksi sirkuksen vaaroista kertovat Rauli Kosonen Race Horse Companysta, Jenni Lehtinen ja Sasu Peitsola Agit-Cirkista, sekä Rasmus Witikka ja Jori Reunanen Clunker Circuksesta. Lue artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 7/2015.