Kuuteen Susanna Leinosen teokseen videomaailmat rakentanut tanssija Jouka Valkama on nyt opetellut myös 3D-tekniikkaa. Uusin yhteisteos on SEE/OBEY.

Susanna Leinonen Companyn Touch of Gravity täyttää Kuopion kaupunginteatterin lavan vahvoilla videoilla ja energisellä liikkeellä. Videot ovat olennainen osa teoksen yhtä aikaa synkkää ja ilmavaa maailmaa. Jouka Valkaman visiot kommentoivat kokonaisuutta, luovat tanssijoille tilan ja ovat itsekin liikkeessä. Kansallisbaletin tanssija on luonut visuaalisia maailmoja jo kuuteen Susanna Leinosen koreografiaan ja saanut niistä paljon kiitosta.

Leinonen Companyn teokset ovat aina olleet vahvojen visioiden ja tunnelatausten synnyttäjiä, mutta Valkaman videoiden myötä Leinosen visuaalisuus siirtyi kirjaimellisesti uuteen ulottuvuuteen. Esimerkiksi Sokean mielen (2011) ja Touch of Gravityn visuaaliset ratkaisut tuovat koreografiaan painottomuuden elementtejä, jolloin tanssivan kehon koreografiset mahdollisuudet kasvavat huimasti.

Liikkuvalla kuvalla voi tehokkaasti rakentaa tunnelatauksia musiikin ja editoinnin rytmin kautta. Ja elokuvassa pystyy käyttämään lähikuvaa hyödykseen. Jännitteen rakentaminen on silloin helpompaa.”

Pariskunta Leinonen-Valkama keskustelee teoksista jo ideavaiheessa. Näin kuvallisten visioiden ja tanssillisten elementtien yhteys ja dialogisuus muodostuvat luonteviksi ja toisiaan tukeviksi elementeiksi. Teokset ovat ainakin osittain yhteisen prosessoinnin tulosta.

Alkuvaiheessa Susannalla saattaa olla hyvin hatara käsitys siitä, mitä kohti hän on menossa. Mietimme vaikkapa nimeä, ja pikkuhiljaa alkaa tulla ajatuksia siitä, minkä ympärille teos rakentuu. Samalla minun päässäni alkaa kehkeytyä visuaaliset elementit videolla ja se, mikä on näyttämöratkaisu videon suhteen.”

Alun pohdintojen jälkeen kukin työstää omaa sarkaansa tahollaan.

Uskon tähän työtapaan, että luodaan alkuajatus, jonka jokainen hyväksyy. Kun on jotain tarjottavaa, se esitellään, ja siinä vaiheessa voidaan siirrellä esityksen elementtejä. Tietysti täytyy olla valmis muuttamaan omia ideoitaan.

Valkaman videoissa on ihmisiä ja tapahtumia.

Ne ovat harvoin pelkkää taustamateriaalia. Silloin on tärkeää miettiä, millä tavoin videot teoksen rakenteeseen ja rytmiin sijoitetaan.”

Teknisen vaiheen Valkama työstää yksin. Hän kertoo, että kuvaussuunnitelmien laatiminen on hänelle välillä tuskaisaa.

Varsinkin, kun kuvaukset toteutetaan yleensä niin tiukassa aikataulussa, etten aina ehdi edes lukea omia suunnitelmiani. Parempi, että ne ovat päässäni valmiina, Valkamaa virnistää.

Valkaman haaveet elokuvataiteen laitoksesta jäivät, kun hänelle balettiopintojen jälkeen tarjottiin kiinnitystä Kansallisbaletista vuonna 1995. Hän on myös tanssinut Leinosen koreografioissa ja tehnyt useita omia koreografioita, joissa on hyödyntänyt videomateriaalia.

Sain 12-vuotiaana äidiltäni lahjaksi videokameran, ja siitä lähti kiinnostus liikkuvaan kuvaan. Osaan kuvata ja hyödyntää kuvattua materiaalia, mutta en ole kovin hyvä tuottamaan esimerkiksi animoitua materiaalia. Pyrin kuvaamaan mahdollisimman paljon itse. On hienoa, jos taustalla liikkuva vesi tai leimuavat liekit on itse kameralla kuvattu.”

Pikkupoikana Valkama kuvasi ja leikkasi kameralla, eli mietti valmiiksi kuvasarjojen järjestyksen.

Minun on vieläkin vähän vaikea asennoitua siihen, että nykyisin narratiiviakin kuvattaessa kohtaukset voivat olla väärässä järjestyksessä.

Lue koko Minna Tawastin artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 7/2015