Reppuselkäisellä kirjoittajalla, partiolaisella ja teatterintekijällä on pohjoinen sielu.

Kuva Stefan Bremer.

Juha Hurme on partiolainen, nomadi, jolle meri, jäätasangot, tunturit ja Lapin kurut ovat elämän leipää.

Muuttomiesten harjoitukset ovat loppusuoralla. Joka aamu Hurme pakkaa telttansa ja makuualustansa ja tulee bussilla kaupunkiin, jossa teatteri odottaa.

Nytkin hän on tullut KOM-teatterin hämärään aulaan suoraan Nuuksion erämaista, joissa hän on telttaillut parin viikon ajan.

Onhan Nuuksiossa pimeää, mutta juuri pimeydessä tuntee olevansa turvassa.”

Alkujuurilla. Hurme on siirtänyt teatterin sen alkuperäisimpään muotoon: nuotiotarinoiksi.

Kesällä Hurme laavusteli Lemmenjoella, jossa tehtiin teatteria vaellustaipaleen toisessa päässä. Operaatio Paulaharjun toinen vuosi on ohi. Vielä on jäljellä kolme vuotta.

Samuli Paulaharjun Tunturien yöpuolta -kertomusten teatteriesitykset siirtyvät niiden omaisuudeksi, jotka paikalle osaavat ja jaksavat.

On syntynyt kansanliike, Paulaharju-heimo, joka kulkee esitysten mukana. Noin viidenkymmenen katsojan kanssa istutaan esitysten jälkeen yhteisillä tulilla puhumassa nähdystä ja koetusta.

Esitykset ovat ilmaisia. Haluan muuttaa niillä Lapin matkailun nykyistä suuntaa, joka on aivan brutaali. Esityksellämme on erityisen vahva ekologinen viesti. Emme jätä leiripaikallemme jälkeä tai yhtäkään roskaa. Tuletkin poltamme metsähallituksen rakentamilla nuotiopaikoilla.”

Ihan postikorttimaisemassa olemista ei tunturiteatteri ole ollut.

Luonnon armoilla on oltu aika kovissakin olosuhteissa. Säälottoa on seurattu.” (…)

Rajalinja 16. Paulaharjulaisen filosofian mukaan Muuttomiesten maisemat ovat mielentiloja. Muuttolaatikoita kannetaan, puretaan, kasataan ja siirretään Rajalinjalle 16. Laatikoiden sisällöt viittaavat arkisen olemisen ohella Huippuvuorille, jäätiköillä kiitävien jääkarhujen viistovaloiseen maahan, joka siivilöi Euroopan historiaa, ihmisen ikiaikaista ahneutta ja maailman katoavaisuutta.

Muuttomiesten ensimmäinen kappale sisältää (koulun kuusijuhlien Tiernapoikien ohella) pähkinänkuoressa Hurmeen maailmankuvan.

Se muistuttaa Anton Tšehovin Lokissa kirjoittavan nuoren runoilijan esikoisnäytelmän monologia. Vain lopun dystopiat puuttuvat. Katsoja voi sijoittaa loppuun itsensä, aikansa ja uskonsa.

Lue koko Kirsikka Moringin artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numeosta 6/2015.