Annika Tudeerin sooloesityksessä yleisö asemoidaan ensisijaisesti kuuntelijan osaan. Englanninkielisessä ensi-illassa parikymmentä katsojaa istuu Esityskeskuksen treenisalin päätyyn asetetuilla irtotuoleilla.

Kuva Eija Mäkivuoti.

Tilava sali kylpee armottomassa yleisvalaistuksessa, esiintyjällä on omassa tilassaan turvanaan vain tuoli ja äänentoistolaitteet.

Nyt ei siis lumouduta tytyistä, ei Siegfridin ja Odilen rakkaudesta, ei pirueteista, vaikka eleellisiä viitteitä balettiin hienoisesti viljelläänkin. Annikan Joutsenlampi tehdään sanoilla. Sitä voi seurata taiteilijan omakohtaisena muisteluna esityksen luomisprosessista tai filosofisena pastissina.

Tarina esityksen lähtökohdista ja sen kehkeytymisestä on hauska. Tudeerin lavapersoona ”Annika” on tuttu nykyteatteriryhmä Oblivian esityksistä: viattoman itseironinen, selkeäeleinen, liioittelevilla ilmeillä kertomaansa kommentoiva. Mustavalkoisiin treenivaatteisiin pukeutunut Annika on nähnyt monta Joutsenlammen tulkintaa, kirjoittanut niistä jälkistrukturalistisia analyysejä, ällistellyt epäuskottavaa tarinaa, pohtinut kriittisesti joutsennaisen osaa. Ja kyllä, itselleenkin yllätyksenä Annika lupaa ystävälleen tehdä Joutsenlammen.

Annika matkustaa Berliiniin taiteilijaresidenssiin, pötköttelee treenikämpillään, tapaa kavereitaan kahvilassa, vahvistaa, että ”kyllä vain, Joutsenlampi on tekeillä”. Ja sanathan vakuuttavat myös meidät katsojat.

Käsikirjoitus yhdistää sekakoosteista materiaalia ja varoo kutomasta peräkkäisiin sanoihin kaiken kattavaa ykseyttä. Mutta pitemmällekin se voisi ainesten eriluontoisuudessa mennä. Moninaisia aistikuvia virittävä taso on nyt Juuso Voltin suunnittelemista äänistä huolimatta ohut. Ehkä seuraava osa paiskaa tilaan ja tilanteeseen myös konkreettista, toisiinsa kytkeytymätöntä, toisilleen vierasta materiaa?

Marja Silde

Oblivia: Annika does Joutsenlapi. Devising, teksti, esitys: Annika Tudeer.Valot Juuso Voltti. Dramaturgia Lina Teir, Timo Fredriksson. Ensi-ilta Eskuksessa Suvilahdessa 27.2.2015.