Svenska Teaternin tulkinta George Orwellin dystopiasta 1984 on loppua kohden siinä määrin pelottava painajaisuni, että mielenterveyden kanssa kamppailevalle en sitä suosittele. Tiukoille vetää muutenkin.

Aaro Wichmannin esittämä Smithin kidutus tulee katsojan oholle. Kuva Cata Portin.

1984 syntyi vuonna 1948 aineksinaan Orwellin kokemukset toisen maailmansodan aikana, Hiroshima sekä karut kokemukset Espanjan sisällissodasta. Kirjailijalla oli tarve läpivalaista totalitarismi.

Vuonna 2015 on käynyt ilmeiseksi, että Orwell erehtyi vain vuosiluvusta – 1984 on nyt.

Orwellin näky oli kirkas, maailma hitaampi. Tapaus Snowden oli käännekohta. Nyt terrorismin pelko vie verkkovalvontaa uudelle tasolle. Kybersotaa käyvät trollitehtaat suoltavat propagandaa ja uuskieltä, EU:ssa viritetään totuusvirastoa.

Amos-näyttämön sirisevä Keskuskadun valvontakamerakuva on vain yksi kontrollin taso. Me teemme sen itse: vuodamme puhelinten appseille, missä olemme ja liikumme, tunne-elämämme on sosiaalisessa pilvessä ja tietoisuus hakukoneissa. Hintana hajoava mieli.

Robert Icken ja Duncan Macmillanin dramatisointi lisää Orwellin mieli- ja kielipeliromaaniin hypnoottista unenomaisuutta. Aikatasot limittyvät labyrinttina. Draaman haastava lisäkerros tulee Uuskielen periaatteet -lisäliitteestä, jossa Orwell avaa Oseanian silloista typistettyä kieltä ja kaksoisajattelua. Totuusministeriössä työskennellyt ja ajatusrikoksiin syyllistynyt Winston Smith piti salaista päiväkirjaa. Vai pitikö? Taisteliko Smithin puoluetta vastaan vai onko se hallusinaatiota? Tätä pohtivat draaman tulevaisuuden ihmiset vuonna 2050.

Lue koko Marketta Mattilan arvio Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 1/2015.

Svenska Teatern: 1984. Käsikirjoitus George Orwellin romaanin pohjalta Robert Icke ja Duncan Macmillan. Ohjaus Jarno Kuosa. Videot Pyry Hyttinen. Valot Tom Kumlin. Äänet Hanna Mikander. Rooleissa mm. Aaro Wichmann, Kira-Emmi Pohtokari, Rabe Smedlund, Kent Sjöman, Mikael Andersson. Ensi-ilta Amos-näyttämöllä 14.1.2015.