Teatteri&Tanssi-lehden uuden kolumnistin, kirjailija ja dramaturgi Laura Gustafssonin mukaan taiteilijan on tuotava teoksissaan esiin asioiden moraaliset ulottuvuudet.

Kuva Georg Gustafsson.

Dramaturgi-kirjailija Laura Gustafssonilla on parhaillaan tekeillä kaksikin kirjaa: yhdessä Terike Haapojan kanssa Naudan historian museoon (2013) liittyvä teos sekä kolmas, kloonausta käsittelevä romaani.

Gustafssonin aiemmissa romaaneissa, Anomaliassa (2013) ja Finlandia-ehdokkaaksikin valitussa Huorasadussa (2011), alkusysäyksenä oli samanniminen näytelmä.

Silloin ajatukset olivat jo valmiina päässä. Nyt kirjoitan tyhjältä pöydältä.”

Uusi elämäntilanne pakottaa kirjailijan aiempaa järjestelmällisempään työtapaan. Alle vuoden ikäinen vauva puuttuu hanakasti etenkin lukuhommiin tuhoamalla kirjoja.

En voi enää vain velloa koko päivää asian äärellä, keräillä materiaalia ja käydä välillä Facebookissa. Toisaalta minulla on vihdoinkin työaika, ja silloin tulee tehtyä täysillä.”

Ja on ihanaa tarkkailla ihan erilaista olentoa ikään kuin antropologisesta tai etologisesta näkökulmasta”, tulevassa romaanissaan ihmisyyden olemusta pohtiva Gustafsson sanoo.

Teatterissa Gustafssonia ärsyttää kapitalismin vaatimus siitä, että ihmiset pitää saada ostamaan liput esityksiin.

Se ei saisi olla taiteen tekemisen lähtökohta. Kasaantuu turhan suuria paineita, jos joudutaan miettimään, miten saadaan mahdollisimman paljon yleisöä.”

Gustafsson epäilee, että suomalaisen teatterin lyhyt perinne saattaa olla syy siihen, ettei oikein tiedetä, mitä odottaa teatterilta.

Katsojia ohjaa ajatuksen tasolla tietynlainen elitistisyys: halutaankin mennä katsomaan harmaita ja vakavia, ilottomia esityksiä. Toisaalta taas pierufarssi on usein se, joka vetää yleisöä. Toivottavasti teatteri joskus vielä kansanomaistuu hyvällä tavalla.

Laura Gustafsson on Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden tämän kevään kolumnisti. Ensimmäisessä kolumnissaan hän innostaa teatteriyleisöä paleojoraukseen. Lue Gustafssonin haastattelu ja kolumni lehdestä 1/2015.