Akrobaatti Petri Tuominen on nykysirkuksen yltiöpää. Race Horse Companyn uutta, uhmakasta esitystä tehtiin kaksi vuotta.

Kansainvälisen nousukiidon tehneen suomalaisen nykysirkusryhmän Race Horse Companyn uusi teos Super Sunday sai vihdoin ensi-iltansa Ruotsissa toukokuussa. Esitys nähdään elokuussa Helsingin Juhlaviikoilla. Sen valmistamiseen on kulunut kaksi vuotta.

Race Horse Companyn jäsen Petri Tuominen paljastaa, että menestysteos Petit Malin jälkeen porukka oli jonkin aikaa melkoisen töttöröö. Vauhdilla oli hintansa.

Kiertue-elämä on kuluttavaa jo sinänsä. Kun lisäksi saimme jatkuvaa kiitosta esityksestä, jäi porukalla vauhti päälle ja aloimme katsella läpi sormien myös off stage -meininkiä. Kaikki nestemäiset juotiin, jauhemaiset nuuskattiin, kaikkea liikkuvaa yritettiin panna, ja kaikki mikä ei liikkunut, pakattiin mukaan – jos pikkaisen liioitellaan.”

Tuominen voi jo vitsailla asialle, mutta rankan kiertämisen lopulla ei paljon naurattanut. Epäinhimilliset aikataulut, voimavarojen väärinkäyttö ja kykenemättömyys asettaa rajoja omalle jaksamiselle ajoivat miehen terapiaan.

Ryhmä otti käyttöön säännölliset työajat: yhdeksästä kolmeen treeniä, sen jälkeen maksimissaan kolme tuntia muuta säätöä. Vapaapäivät ja lomat on pakko pitää.

Esityksen teko on parasta rehabia! Meininki on ’salil eka, salil vika’, mutta pidämme ilmapiirin leikkisänä ja luovana. Teemme juttuja joita itse haluaisimme nähdä stagella.”

Kuolemalle uhmakkaasti virnistelevä Super Sunday syntyi Petri Tuomisen, Rauli Kososen, Kalle Lehdon, Odilon Pindat’n, Mikko Karhun ja Mikko Rinnevuoren omien materiaalien pohjalta. Ryhmään on valikoitunut tekijöitä, joita yhdistää samansukuinen tapa tehdä ja ajatella: ”musta huumori, luupäinen asenne ja itsensä liottaminen”.

RHC on tunnettu tinkimättömistä fyysisistä suorituksista ja vahvasta heittäytymisestä.

Tuloksia voi syntyä vain kovalla työllä, oli kyse sitten treenaamisesta tai tuottamisesta”, sanoo Tuominen.

Monilla on haaveita ammattilaisuudesta, mutta sen hintaa ei olla valmiita maksamaan. Jengi ei treenaa tarpeeksi, ei katso esityksiä, ei tee työtä asiansa eteen. Puhutaan rakenteista ja siitä, ettei ole tarpeeksi rahaa. Väitän, että Suomessa on liian helppo heittäytyä taiteilijaksi. Ei täällä ole pelkoa nälkään kuolemisesta. Alalle voi jäädä vain hengailemaan vaikka pariksikymmeneksi vuodeksi. Monilta puuttuu rohkeutta satsata täysillä tai jättää koko homma.”

Lue koko Nina Jääskeläisen juttu Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 4/2014.