Koko rakkauden tunneskaala

Teatteri Takomon nykyteatterin voimannäyte Teoreema (Rakkausnäytelmä), on näyttelijä Nina Hosiasluoman ja kuvataiteilija Teemu Mäen ohjaama poikkitaiteellinen teos, joka tutkii, mitä kaikkea mahtuu rakkauteen. Aihetta lähestytään kehollisuudesta käsin.

Teoreema-esitys puhkoo oivaltavia tulokulmia rakkauteen. Näyttämöllä Nora Dadu. Kuva Teemu Mäki.

Teoreeman monenkirjavaan muotoon mahtuu sirpaleita maalaustaiteesta, tanssista, puhenäytelmästä ja sketsiviihteestä. Kautta linjan esityksen rakenne muistuttaa keskellä näyttämöä kohoavaa Mäen ja työryhmän kollektiivimaalausta: irralliset katkeet on nivottu häkellyttäväksi kokonaisuudeksi. Innoituksensa Teoreema on saanut Pier Paolo Pasolinin elokuvasta Teorema (1968).

Nykyteatterille ominainen pirstaleisuus on muoto, jossa kokemukset päällekkäistyvät. Rakkaus ei ole vain hurmiollinen tai lamaannuttava tila. Se on sekä välitön, lopullinen että kuolemaisillaan.

Esiintyjät ovat kirkkaita ja autenttisia niin näyttelemisen kuin tanssin saralla. Eritoten Noora Dadun ilmaisussa on tarkkaa huumoria ja suunnatonta voimaa. Rakkauteen mahtuu ihmisen koko tunneskaala.

Teoreema löytää totuutensa esiintyjistä. Katsomo nauraa Dadun hahmolle, joka tuhoaa koko omaisuutensa kostoksi itselleen, kun luotti pettävään mieheen. Sillä näin me juuri toimimme, ja se meissä on pelottavinta, siksi myös hauskinta.

Ensimmäinen näytös päättyy vahvaan näyttämökuvaan, jossa joukko tanssii staattista teknoa rakkauden lävistämän Nalle Wahlroosin ruumiin vierellä. Kuten useimmat teoksen kohtaukset myös tämä on venytetty kestoltaan äärimmilleen. Katsojan ajatuksille annetaan runsaasti tilaa kehkeytyä ja aikaa asettua aloilleen.

Teoreeman katsominen on henkilökohtainen ja herkistävä kokemus. Esityksenä se on huima ja hersyvä, mutta kokemuksena osin myös raskas. Se puhuu rakkaudesta kuin olisi löytänyt minuun uuden väylän – eikä aivan pelkästään siksi, että muodon pirstaleisuus on niin lähellä tämän päivän kokemusta maailmasta.

Esitys ei väitä tai valista, se on jälleen kuin Mäen maalaus; sitä on lupa katsoa henkilökohtaisesti, eikä oivalluksia tyrkytetä. Teoreemaa on mahdoton katsoa näkemättä itseään. Erityisesti teos riipaisee, kun Mäki haastattelee videolla prostituoitua. Ja lopussa, rakkauden kuoleman jälkeen, Hanna Raiskinmäki tanssii kauniin soolonsa. Liike on oikullinen ja levoton. Jää kalvava tunne, etten tiedä rakkaudesta mitään, mutta rakkaus tietää minusta kaiken.

Niko Hallikainen

Teatteri Takomo: Teoreema. Ohjaus Niina Hosiasluoma & Teemu Mäki. Teksti Teemu Mäki & työryhmä. Lavastus Teemu Mäki. Koreografia Jenni Urpilainen. Valosuunnittelu Jani-Matti Salo. Puvustus Paula Koivunen. Äänisuunnittelu Teemu Mäki. Näyttelijät Noora Dadu, Eero Enqvist, Joanna Haartti, Pinja Hahtola, Niina Hosiasluoma, Hanna Raiskinmäki. Kantaesitys 28.3.2014.

Etusivun kuva Teemu Mäki.