Meidän täytyy löytää takaisin rehellisyyteen ja pyhän taiteen äärelle”, sanoo ohjaaja Konstantin Bogomolov. Hän kuuluu teatterin kärkinimiin nyky-Venäjällä, ja viittaa teatteritaiteen erityisasemaan viimeisen sadan vuoden aikana.

Klockriketeaternin johtaja Dan Henriksson seurasi huhtikuun alussa Kultainen naamio -festivaalin esityksiä, tapasi teatteriväkeä ja tutustui uusiin yhteisöihin Moskovassa.

Venäjä on yhä teatterimaa. Moskovassa toimii 88 valtiorahoitteista teatteria, ja runsaat 40 muulla rahoituksella. Maa on tunnetusti keskusjohtoinen, Moskova on päälause, niin myös teatterikentällä.

Suuret teatterit näyttävät hyvinvoivilta, on uusinta tekniikkaa, keskiluokkaista yleisöä ja jopa ylelliset, puhtaat vessat. Paljon on tapahtunut viimeisen kymmenvuotiskauden aikana.

Teatterin erityisasema keskustelufoorumina, esteettisenä tai eettisenä lipunkantajana, menetettiin 1990-luvun villeinä vuosina. Liian moni haki silloin helppoa rahaa viihteen parista. TV täyttyy tänään soopalla ja valtiopropagandalla.

Mutta nyt näkyy uusia virtauksia, ja nuori sukupolvi nousee laitosten ulkopuolella, raikkaana aaltona, joka haastaa vanhojen kolossien sisältöä. Venäjän lavalle mahtuu paljon.

Gogol Center – ohjaaja Kirill Serebrennikovin johdolla – on yhden merkittävän trendin ydin. Niin on myös Teatr Post, joka hakee rajoja rikkovia muotoja, esimerkiksi Mark Ravenhill-esityksessä nykytaiteen museossa. Johtahahmoihin kuuluvat niin ikään Dmitri Volkostrelov ja Semjon Aleksandrovskii. Myös Open Stage -hankkeella on uutta energiaa.

Dokumenttiteatterin konkariryhmä Teatr.doc on voimissaan, täysin vailla valtiollista rahoitusta kellariloukossaan. Uusin esitys, Rotu – keskustelu keittiössä kolme tuntia ennen pidätystä, tarkastelee Bonnie and Clyde -parin sisäistä kamppailua ja heidän äärikansallismielistä ideologiaan. Tekstinä kuullaan poliisin ennen pidätystä tekemä autenttinen nauhoitus. Pariskunta murhasi asianajaja Stanislav Markelovin ja Novaja Gazeta-journalistin Anastasia Baburovan.

Kultainen naamio viidessä päivässä- Tämän vuoden Russian Case -valikoima Kultainen naamio -festivaalilla oli hieman lattea. Vanhat mestarit olivat tietenkin mukana, kuten Kama Ginkas. Hänen yhteistyönsä näyttelijä Jelizaveta Bojarskajan kanssa on kuitenkin nautittavaa esityksessä Lady Macbeth meidän piirikunnastamme. Bojarskaja, suuri tähti Lev Dodinin tallista ja Mali Dramasta, oli mukana myös Dodinin Kavaluus ja rakkaus -esityksessä. Tuo Schiller-esitys puolestaan voitti Kultaisen naamion parhaasta esityksestä. Sitä ei näytetty Moskovassa, mutta kannattaa kuulemma käydä Pietarissa! Siellä voi samalla nähdä Jurii Butusovin viisituntisen Macbeth.Kinon Lensoveta-teatterissa, jossa Klockrikekin on esiintynyt pariin otteeseen. Butusovin kieli on raivoisaa, vailla kompromisseja.

Suomalaisille tuttu Dmitri Krymov taas on ollut leikkisällä tuulella, materiaalinaan Kolme sisarta -pastissi Honoré de Balzac… Krymov noukkii pienen sitaatin Tshebutykiniltä ja assosioi suurella siveltimellä, irtonenillä, elävällä kukolla ja karnevalistisella ilottelulla, mutta vähän ontoksi tulos jäi. Kunnes lopussa, upean salin valot syttyvät pikkuhiljaa, näyttelijät pyyhkivät meikit ja kysyvät mitenköhän meille mahtaa käydä… Ehkä luen siihen liikaa ympäröivän Moskovan ajankohtaisuuksista?

Pushkin-teatterissa voi nähdä brittiohjaaja Declan Donnellanin version Shakespearen Mitta mitasta -näytelmästä. Donnellan taikoo ylimenoilla ja komealla rytmityksellä, ensemble on koko ajan läsnä synnyttäen seuraavan kohtauksen uudet hahmot. Yhteys venäläiseen todellisuuteen ei kuitenkaan avaudu ainakaan minulle – tyylikästä, mutta pelkkää pintaa.

Kiinnostaviin nuoriin ohjaajiin kuuluu myös Marat Gatsalov, Pietarin Aleksandrinski-teatterin uuden näyttämön tuore johtaja. Legendaarisella Moskovan Taiteellisella teatterilla (MHAT) hän on yhdessä lavastaja Ksenia Peretruhinan kanssa luonut trillerin mielenkiintoiseen tilaan. Mihail Durnenkov puolestaan on keskeinen uuden venäläisen draaman kehittämisessä. MHAT:lle hän sovitti elokuvakäsikirjoituksesta näyttämöversion tälle Gatsalovin esitykselle Tarina siitä mitä voimme, ja mitä emme voi, joka käsittelee korruptiota, prostituutiota ja yleistä dystopiaa neuvostojälkeisessä yhteiskunnassa.

MHAT:ssa tapahtuu muutakin. Suomalaistunut Davide Giovanzana ohjasi huhtikuun alussa lukuteatteriesityksen Sirkku Peltolan Mummun saappaassa soi foxista. Se onnistui niin hyvin, että nyt jo puhutaan tuotannosta, onneksi olkoon Davide! Tämä on osa Savotta-hanketta, jota Tinfo hallinnoi.

Robert Lepagen uusioversio vanhasta hitech-esityksestä Hamlet.Collage nähtiin nyt Moskovassa teatterijohtaja ja supertähti Jevgenii Mironovin esittämänä Kansojen teatterissa, ei mahtunut ohjelmaani. Yleisö jakaantui, Lepagen tekniikka ja näyttelijä eivät kuulemma kohdaneet.

Raikas Onegin Siperiasta. Näen kuitenkin tusinan verran esityksiä, käyn monet keskustelut. Russian Casella ei ole ilmiselviä kohokohtia tällä kertaa. Mutta viimeisenä iltana, ja ilahduttavasti Onegin tulee ”provinssista” – tai no, Novosibirsk on maan kolmanneksi suurin kaupunki, jossa on 1,5 miljoonaa asukasta. Nuori ohjaaja Timofei Kuljabin on luonut tiiminsä kanssa raikkaan nykytulkinnan Pushkinin Jevgeni Onegin -romaanista. Runomitta säilyy, tulkinta on uskollinen Pushkinille, mutta he päivittävät klassikon, jonka lähes koko yleisö osaa ulkoa. Eikä ainoastaan suomalaista ilahduttanut, että esityksen johtoteema oli Siks oon mä suruinen -tango. Hengenheimolaisia. Onegin on eksyksissä elämässä.

Kultainen naamio -festivaali

Kultainen naamio on venäläinen kansallinen esittävän taiteen palkinto- ja teatterifestivaali.
* järjestettiin tänä vuonna 20. kerran
* on Venäjän arvostetuin teatteripalkinto
* jaetaan vuosittain 34 kategoriassa draaman, oopperan, nykytanssin, klassisen baletin, musikaalin ja nukketeatterin aloilla
* palkintojen jako oli Bolshoin suurella näyttämöllä 18. huhtikuuta
* on myös vuotuinen festivaali Moskovassa, joka kolmen kuukauden aikana esittelee edellisen kauden parhaat esitykset
* on Venäjän teatteriunionin järjestämä, kulttuuriministeriön ja Moskovan kaupungin tuella

Klockriketeatern osallistui Vanja-enolla keväällä 2013 Maska Plus -ohjelmaan, ensimmäisenä länsimaisena teatterina Mm. Baltian maissa on järjestetty Kultainen naamio -tapahtumia.

www.goldenmask.ru

Palkittuja 2014

Kultainen naamio -palkintoja jaettiin 20:n kerran
Teatteripalkinto Kultainen naamio (Zolotaja Maska) jaetiin huhtikuun 18. Bolshoiteatterin suurella näyttämöllä Moskovassa.
Suurten näyttämöiden parhaaksi esitykseksi valittiin Malii Teatrin Schiller-tulkinta Kavaluus ja rakkaus, ohjaus Lev Dodin. Hänen lavastajansa Aleksander Borovskii sai Kultaisen naamion parhaasta lavastuksesta.

Muita palkittuja: Eugen Onegin, niin ikään pietarilaisen Mikhailovski-oopperan tuotanto, paras esitys ja paras ohjaus: Andriy Zholdak. Esitys nähtiin myös Savonlinnan oopperajuhlilla viime kesänä.

Dan Henriksson

Klockriketeaternin johtaja