Tuoreissa Anton Tšehovin Kirsikkapuiston tulkinnoissa maailmasta puuttuu säännöt, moraali ja rakkaus.

Turun Kaupunginteatteri
Andriy Zholdak: Kirsikkapuisto. Kuvassa Jan Korander ja Krista Kosonen. Kuva Robert Seger.

Anton Tšehovin näytelmien ajassaan väistyvät ihmiset ovat avuttomia ja tilannetajunsa kadottaneita. Rapautuvien verantojen ja huviloiden varjoista, natisevista kaapeista ja romahtavien lattialankkujen alta tulevat uudet ihmiset: kvartaalirealistit. Jossain soitinpuoli mustalaisorkesteri onnuttaa narisevaa valssia: Vie, tanssi, kaadu!

Heistä ja meistä kertoo Kansallisteatterin tämänsyksyinen Kirsikkapuisto. Siitä oli kyse myös Turun kaupunginteatterin hiljattaisessa esityksessä. Ajan murtumisesta, ekologisesta katastrofista ja moraalin loppumisesta.

Teemme katsauksen myös Teatteri Vanhan Jukon sekä Andrei Moguchin viime vuosina nähtyihin ankariin Kirsikkapuisto-tulkintoihin.

Lue Kirsikka Moringin artikkeli Teatteri&Tanssi-lehdestä 6/2013.

Etusivun kuva
Suomen Kansallisteatteri: Kirsikkapuisto. Kuvassa Paavo Westerberg, Tiina Weckström ja Ismo Kallio. Kuva Pasi Ylirisku.