Kikkaraperuukkiset miehet raiskaavat naista, kunnes veri valuu uhrin jalkovälistä. Koirat haukkuvat. Tässä tosipainajaisessa näytetään kaikki.

Kuva Martón Ágh.

Unkarilainen Kornél Mundruczó (s. 1975) tunnetaan ohjaajana paremmin elokuvistaan kuin teatteriesityksistään. Tampereen Teatterikesässä vieraillut Szégyen (Häpeä) on Wienin juhlaviikkojen ensi-iltansa jälkeen kuitenkin kiertänyt keskeisiä eurooppalaisia teatterifestivaaleja.

Materiaalina on eteläafrikkalaisen nobelistin J.M. Coetzeen Häpeäpaalu-romaani, jonka apartheid-teema on laajentunut koko Eurooppaan – Tampereellekin. Mukana ovat keskeiset henkilöt David, valkoinen yliopiston professori, joka saa potkut seksistä oppilaansa kanssa, sekä hänen tyttärensä Lucy, jonka ”turviin” rähjäiselle maatilalle isä pakenee häväistystään.

Säälimättömässä tykityksessä ollaan alistamisten ja syyllisyyksien kierteessä. Niissä on kyse vallasta kaikilla tasoilla; sukupuolisella, etnisellä, taloudellisella, yhteisöllisellä. Olemassaoloa leimaa väkivalta, henkinen ja fyysinen, jolla ei ole rajoja laisinkaan. Myös rakkaus on menettänyt merkitykset, joka tunnustettaisiin ja tunnistettaisiin yhdessä.

Mundruczó väittää, ettei sivistyksestä ole jäljellä enää mitään. Ihmiskunta taantuu eläinten asteelle, mutta se käyttää silti herruuttaan yli muiden lajien oikeuksien. Sekä romaanissa että näyttämöllä isossa roolissa ovat koirat, joita sekä hoivataan että tapetaan.

Roolitöitä leimaavat alistuneisuus ja toteava kylmyys, Väkivalta on vääjäämätöntä kuin Quentin Tarantinon elokuvissa – ilman huumoria. Marton Aghin naturalistinen lavastus ja puvut alleviivaavat rumuutta. Keveät musiikilliset välinumerot osoittavat, että viihde ei pelasta.

Esityksestä tuli kamala olo. En ole varma, jalostuinko ihmisenä. Mutta verkkokalvolle se jäi.

Annukka Ruuskanen

Proton Színház: Szégyen/Disgrace
Dramatsiointi J.M. Coetzeen Häpeäpaalu-romaanista Viktória Petrányi.
Ohjaus Kornél Mundruczó.
Tampereen teatterikesässä Pakkahuoneella 8.8.2013

Kuva Martón Ágh.