Kansallisbaletin tuorein ensi-ilta oli vanhan kertausta, mutta en valita. Tarjonta oli kauden tanssi-illoista paras, täyttä antia joka hetki: Jorma Elon Double Evil, ruotsalaisen Johan Ingerin Walking Mad ja huipennuksena Vaslav Nijinskin Kevätuhri. Tripla-ilta nähtiin myös Moskovan Kevätuhri 100 vuotta -festivaalilla huhtikuussa.

Kuva Sakari Viika.

Kevätuhri oli kantaesitysvuonnaan 1913 silmiä ja korvia avaava kokemus. Se aiheutti jopa kahakan esityspaikassaan Pariisin Champs Elysees -teatterissa. Igor Stravinskin alkuvoimainen musiikki koettiin barbaarisena ja legendaarisen tanssijan, Nijinskin, kuvittelema muinaisten ihmisten yksinkertainen liikeilmaisu hienostuneelle pariisilaismaulle käsittämättömänä.

Teos oli väärässä paikassa väärään aikaan. Koristeellisen balettiajattelun läpitunkema tanssimaailma ei ollut valmis tällaisiin muutoksiin.

Kevätuhrin nykyversiota (1987) ei voi pitää varsinaisena rekonstruktiona alkuperäisteoksesta, josta jäi jäljelle vain sirpaleita. Mutta teos on tanssintutkija ja koreografi Milliecent Hodsonin ja taidehistorioitsija Kenneth Archerin tutkimuksiin ja mielikuviin perustuva loistava visio siitä, millainen teos olisi voinut olla.

Nimenomaan Hodson on tehnyt poikkeuksellisen työn kootessaan sirpaleista toimivan kokonaisuuden. Lisäksi hän on ollut innostava ohjaaja tanssijoille, jotka toteuttivat hienosti idean muinaisten ihmisten niukasta mutta tarkoituksenmukaisesta liikkeestä.

Ryhmäkohtauksista huikein on niin sanotun uhritanssin sisältävä jakso, jossaa neitoa esittävä Mira Ollila tanssi hyvin intensiivisesti. Tehtävässä on nähty alan parhaita nuoria naisia.

Oopperaorkesteri soitti Stravinskin teoksen erittäin dynaamisesti kapellimestarinaan Bolshoi-teatterin Igor Dronov.

Jorma Elon Double Evil on vakavan humoristin vääntö haudanvakavasta klassisen baletin maailmasta. Elon huumori ei päässyt pilkahtelemaan tässä teoksessa; se oli totinen, joskin taitava työ osaaville tanssijoille.

Sitäkin selvemmin huumori pursusi esiin Johann Ingerin, Walking Mad- teoksesta, jonka musiikkipohjana oli puhkikulutettu Maurice Ravelin Bolero.

Inger on antanut sille uuden elämän, luonut hullunhauskan teoksen, jossa on farsseista tuttua slapstick-huumoria (lavasteaidasta avautuvia portteja ja aidan yli tipahtelevia ihmisiä), flirttailevia nuoria, kiimaisia nuoria miehiä, ahdistuneita nuoria naisia. Suuret elkeet ja hassut hatut kuuluivat asiaan. Baletin 10-henkisen ryhmän esitys oli vapautunut ja hilpeä.

Auli Räsänen

Kansllisbaletti: Nijinski – Elo - Inger. Double Evil. Koreografia Jorma Elo. Musiikki Philip Glass, Vladimir Martynov. Walking mad. Koreografia Johan Inger. Musiikki Maurice Ravel. Puvut molemmissa Holly Hynes. kevätuhri. Koreografia Vaslav Nijinski-Millicent Hodson. Musiikki Igor Stravinski. Lavastus ja puvut Nicholas Roerichin mukaan rekonstruktio Kenneth Archer. Musiikinjohto kaikissa Igor Dronov. Ensi-ilta oopperan suurella näyttämöllä 28.3.2013.

Etusivun kuva Sakari Viika.