Satu Tuomisto ja Pirjo Yli-Maunula ovat pohjoisen vahvoja vaikuttajanaisia. Oulusta on heidän aikanaan taottu omatoiminen ja omaleimainen tanssikaupunki.

Kuvassa Pirjo Yli-Maunula. Kuva Petteri Löppönen.

Puolitoista vuotta pohjoisen pääkaupungissa ovat tehneet koreografi Satu Tuomistosta oululaisen, vaikkei hän vielä puhukaan kälättävää murretta. Tuomiston kolmivuotinen pesti JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen taiteellisena johtajana on puolivälissä. Hänen työnsä on paljolti tanssin tuomista ja viemistä, ihmisten ja teosten yhteen saattamista.

Kuvassa Satu Tuomisto. Kuva Uupi Tirronen.

Oman jälkensä hän on jo painanut paikalliseen tanssikenttään: se on entistä kansainvälisempi sekä täynnä rohkeutta, avoimuutta ja taiteellista haastamista. Oulun syksyinen tanssifestivaali Tanssia Tyrkyllä uudistui kansainväliseksi ja keskustelevaksi OuDanceksi, jonka nimessäkin on oulua mutta suuremmaksi osaksi englantia. ”Tyrkyttämisen” sijaan panostetaan esityksien, kurssien ja taiteilijatapaamisten houkuttelevuuteen.

Täällä on mainio tanssiyhteisö, ja tanssin kenttä loistaa monipuolisuudellaan ja lajikirjollaan. Kaikki ovat kavereita keskenään”, Tuomisto kiittelee.

Oululla on maineikas kilpatanssihistoria. Telemarkin riveistä ovat nousseet muun muassa MM-pari Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Lisäksi katu-, show-, pari- ja kansantanssi ovat voimissaan nykytanssin rinnalla.

Arvostan eri näkökulmia tanssiin. Olen ottanut JoJon ohjelmistoon kilpa-, katu- ja kansantanssipohjaisia juttuja ja käyttänyt myös omissa teoksissani eri lajien tanssijoita”, salsaakin harrastava Tuomisto kertoo.

Haasteita ja oivalluksia

Mutta pohjolan valkea kaupunki ei ole Lontoo. Ei ole Helsinkikään, vaikka pääkaupungissa jo yleisöpohja on toista kuin 200 000 asukkaan Oulun seudulla.

Täällä joudun puolustamaan tanssitaidetta enemmän. Haastan oululaisia tarjoamalla erilaista taidenäkemystä ja herättämällä keskustelua siitä, mitä tanssi voi olla. Yleisölle en voi asettaa vaatimuksia, mutta toivon avarakatseisuutta.”

Tuomisto uskoo, että 12 vuotta Lontoossa rakensivat häneen vankan nykytanssikivijalan, jonka päällä voi seistä silloinkin, kun kyseenalaistaminen riehuu suurimmillaan.

Vastapainona ovat hetket, jolloin yhteys on avautunut ja dialogi soljuu. Niitä olen Oulussa kokenut paljon. Meillä on esimerkiksi paikallisten koreografien foorumi KoreoJojo, jossa sekä kyseenalaistamme että jaamme oivalluksiamme. Myös yleisön ja taiteilijoiden tapaamisissa ihmetellään ja oivalletaan. Samalla saadaan uusia ystäviä tanssitaiteelle.”

Nykytanssin yleisömäärät ovat haaste myös Oulussa. Tuomisto on huomannut, että erikoisuudet ja suuret nimet vetävät sekä totta kai tutut paikalliset tekijät. Yleisömagneetteja ovat olleet esimerkiksi Tero Saarinen ja television tanssitähdet. Kansaa houkuttelevat myös teokset, joiden vetovoimaa lisää ei-tanssillinen tekijä, kuten nimekäs bändi tai hyväntekeväisyystempaus. Fuusioteokset, joissa yhdistyvät vaikkapa sirkus ja tanssi, kiinnostavat oululaisia.

Tuomisto arvostaa oululaista osaamista ja nostaa esiin toistakymmentä tekijänimeä, muun muassa Milla Virtasen, Julian Owusun, Hanna Appelin, Petri Kauppisen, Milla Korjan, Vaatu Kalajoen, Liana Potilan, Pirjo Yli-Maunulan, Maria Littowin ja Merja Satulehdon. On siis puppua väittää, että kaikki osaajat karkaisivat Oulusta.

Tanssin alan vahvoja toimijoita löytyy myös monista yhdistyksistä, ryhmistä ja kouluista.”

Rosoinen liike

Taiteellinen johtajuus ohjelmisto- ja tuotantovalintoineen vie Tuomiston työajasta valtaosan. Siihen limittyy hänen oma taiteellinen työnsä, koreografia, joka on hänelle tapa tarkastella maailmaa.

Rosoisen liikkeen raakuuteen mieltyneen Tuomiston nykytanssiteoksissa on paljon tunnetta, hikeä ja vauhtia. Hänen teoksensa Vimmaa oli Oulun kaupunginteatterin ohjelmistossa viime syyskaudella. Tuomisto myös koreografioi teatterin syksyn toisen kantaesityksen, Katja Ketun romaaniin pohjautuvan Kätilön. (artikkeli jatkuu printtilehdessä)

Tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunula, yksi oululaisen nykytanssin pioneereista ja tuotantoyhtiö Flow Productionsin toinen osapuoli sekä JoJo – Oulun tanssin keskuksen taiteellisena johtajana vuosina 1998–2002 sanoo, että Oululaisen tanssin kentän toiminta perustuu ennakkoluulottomaan yhteistyöhön. Tämä koskee niin tanssin eri lajeja kuin eri taidemuotoja.

Oulun tanssi-imagoa vahvistaa se, että kaupunki on yksi Pohjoisen tanssin aluekeskuksen muodostaman sateenvarjon kiinnikkeistä. Muita ovat Rovaniemi, Kajaani ja Pyhäjärvi. Oulussa keskuksen osana toimii juuri JoJo – Oulun tanssin keskus. Yhteistyöhalua ja -taitoja vaaditaan siis jo rakenteidenkin puolesta

Poikkitaiteellista yhteistyötä edustaa esimerkiksi teos, jossa puvustaja, koreografi, valo- ja äänisuunnittelija tekevät tasavahvaa yhteistyötä, puhenäytelmään otetaan katutanssijoita ja baletin opiskelijoille opetetaan flamencoa.

Poikkeuksellisia esitysmuotoja ja taiteiden välistä yhteistyötä on Oulussa tehty 1980-luvulta”, Yli-Maunula muistuttaa.

Hän jatkaa, että oululaisilla ja Oulusta valmistuneilla on ollut suuri merkitys lajiyhteistyön leviämisessä muuallakin Suomessa. Esimerkkinä hän mainitsee helsinkiläisen Tanssiteatteri Tsuumin, jonka taiteilijoista monet ovat valmistuneet Oulusta.

Oulun kompakti koko vaikuttanee siihen, että taiteilijat löytävät toisensa helposti. Lisäksi oululaiset ovat hanakoita kutsumaan eri alojen taiteilijoita niin kotimaasta kuin ulkomailta työskentelemään kanssaan.”

Yli-Maunula nostaa vielä esiin Kulttuuritalo Valveen, jonka merkitystä tanssin harjoitus- ja esityspaikkana ei voi kyllin korostaa.

Pimeää ja lakonista

Yli-Maunula uskoo, että karut olot heijastuvat identiteettiin ja sitä kautta taiteeseen. Vaikutus näkyy pohjoisesta lähtöisin olevien teoksissa.

Nykyinen Taideyliopiston dekaani, koreografi Paula Tuovinen teki aikoinaan Faravidin maan, joka edustaa pohjoisen lakonista huumoria. Teos kertoo myös Oulusta: pakkasen jäykistämistä ihmisistä, baarijonoista ja perheväkivallasta. Oululainen nauraa synkälle uutiselle, kuten sille, että tuttu teki itsemurhan hyppäämällä kaupungin läpi virtaavaan ojaan. Kolauttiko päänsä sinne heitettyyn polkupyörään vai oikeinko hukkui vähäisenä virtaavaan veteen? Sellaista on oululainen huumori, ja se heijastuu taiteeseemme.”

Lue Satu Kohon koko artikkeli Teatteri&Tanssi-lehdestä 2/2013.

Etusivun kuvassa Satu Tuomisto, kuvaaja  Jussi Tuokkola.