Kirsi Monni ihastui lähtemättömästi Deborah Hayn koreografioihin, koska ne asettavat potentiaalisuuden vallitsevaksi asiaintilaksi. Myös Paavo Westerberg ja Sakari Männistö kertovat, mitkä kolme esittävän taiteen teosta ovat jääneet elämään heidän ajatuksissaan ja miksi.

Kuva Uupi Tirronen.

Vuonna 2003 Sivuaskel-festivaalilla esiintyi tuolloin 61-vuotias koreografi Deborah Hay sooloteoksellaan O Music. Esityksessä ei ollut mitään henkistä eikä fyysistä fasadimaisuutta, poseerausta, tiedon ja taidon varmuutta. Hayn tanssiessa esiin ilmaantui olemisen historiallisuus ja tämänhetkisyys, ymmärryksen ja ei-ymmärryksen liitto, elämisen vallitseva olosuhde. Tyhjä tila, katsojat ja esiintyjä, hiljaisuus, muutama hyräilty hetki, kengän kopina, tuntematon koreografinen reitti. Olin täysin myyty ja olen yhä.”

Ketkä kaksi muuta taiteilijaa teoksineen ovat vaikuttaneet lähtemättömästi Kirsi Monniin? Vastaamassa myös näytelmäkirjailija-ohjaaja Paavo Westerberg ja sirkustaiteilija Sakari Männistö.

Lue Minna Tawastin ja Annukka Ruuskasen juttu Teatteri&Tanssista 8/12.