Kuopion kaupunginteatteri saa uudeksi johtajakseen Pekka Laasosen vuoden 2013 elokuussa. Teatterin henkilökunta on pöyristynyt siitä tavasta, jolla teatterinjohtajan valintaprosessi tapahtui.

Valinnan teki käytännössä yksin Kuopion hyvinvoinnin edistämisen palvelualuejohtaja Pekka Vähäkangas. Kuopion kaupunginteatterin johtajan valintaa valmistelevaan työryhmään kuuluivat Vähäkankaan itsensä lisäksi hyvinvoinnin edistämisen lautakunnan puheenjohtaja Iris Asikainen, teatterin hallintopäällikkö Eila Ruotsalainen ja kaupungin va. henkilöstö- ja hallintopäällikkö Merja Vihanto.

Kuopiossa kaksi vuotta sitten aloitettu palvelualueuudistus mahdollisti nyt sen, että palvelualuejohtaja voi tehdä päätöksen yksin, koska johtosäännön mukaan täyskunnallisen teatterin johtajan toimessa on kyse ”hyvinvoinnin edistämisen palvelupäälliköstä”. Muita hyvinvoinnin edistämisen palvelupäälliköistä ovat muun muassa musiikkikeskuksen ja kirjaston johtajat.

Teatterin henkilökunta kuitenkin sivuutettiin johtajahaussa kokonaan. Ensimmäistäkään taiteilijaa tai teatterialan sisällön tuntijaa raatiin ei kelpuutettu, vaikka teatterin työntekijät ilmaisivat halukkuutensa osallistua johtajakandidaattien haastatteluun. Näyttelijäyhdistys lähetti hyvinvoinnin edistämisen palvelualuejohtajalle ja lautakunnan puheenjohtajalle kirjallinen pyyntö päästä prosessiin. Siinä vedottiin kunnalliseen työehtosopimukseen koskien työpaikkademokratiaa.

”Tämä kirje oli kuulemma aiheuttanut pöyristystä vastaanottajissaan”, sanoo näyttelijä Ilkka Pentti.

Teatterin henkilökunnan kuitenkin kehotettiin tekemään johtajakandidaateille kysymyksiä, joita raati kysyisi heiltä haastatteluissaan. Näyttelijäyhdistyksen tekemät kysymykset eivät koskaan menneet perille haastatteluihin.

Teatterinjohtajan valinnoissa ennen tätä teatterilaiset ovat osallistuneet keskusteluihin ja saaneet esittää kantansa uudesta johtajasta kaupungin kulttuuritoimenjohtajan kanssa. Nyt teatterin henkilökunnalta pyydettiin lausuntoa Laasosesta saman päivänä, kun käytännössä jo valittu johtaja esiteltiin hyvinvoinnin edistämisen lautakunnalle ja uusi johtaja oli jo kaupungissa. Näyttelijäyhdistys ei kokenut voivansa tässä tilanteessa lausua mitään asiasta, joka oli jo päätetty.

”Meidät on  syrjäytetty täydellisesti taiteellisen johtajan valinnasta. Olemme lukeneet kaikki päätökset lehdistä emmekä ole saaneet tietoa edes pyydettäessä”, sanoo Ilkka Pentti.

Hän korostaa, ettei henkilökunta tässä yhteydessä ota kantaa Laasosen henkilöä vastaan, vaan kyse on johtajavalinnan menettelystä.

”Eniten korpeaa se, että virkamiehet ja hallintoväki on ottanut vallan talossa, jossa tärkeintä on tehdä taidetta. Onko taustalla pelkkä vallanhalu vai lisäksi se, että teatterin toimintamallia halutaan jatkossa muuttaa joksikin monitoimikeskukseksi?”

Kuopion kaupungin palvelualueuudistus astui voimaan virallisesti vuodenvaihteessa 2011. Palvelualueuudistuksen tarkoituksena on ollut tehdä kaupungin palveluista ”asiakaslähtöisempiä ja organisaatiosta ketterämpi”. Käytännössä se merkitsee muun muassa sitä, että luottamustoimisilla lautakunnilla on entistä vähemmän valtaa suhteessa kaupungin virkamiehiin eli palvelualuejohtajiin.

Kuopion kaupunki on painottanut hakevansa toimintatavoissaan avoimuutta, mutta tästä teatterinjohtajan valintaprosessi ei vakuuta.

Taiteen tulevaisuuden kannalta tämäntyyppinen päätöksenteon keskittyminen on karmaiseva näkymä, joka tulisi nostaa pikaisesti tarkasteluun.

Ohessa lainaan vielä Teatterin tiedotuskeskuksen johtajan Hanna Helavuoren kautta hiljattain kuollutta kulttuuripolitiikan tutkijagurua Dracan Klaicia.

”Eurooppalainen teatterijärjestelmä kaipaa Klaicin mukaan perusteellista uudistusta, tarkennettuja tavoitteita, standardeja ja kriteerejä, joiden perusteella julkista tukea jaetaan. Perusteiksi korkean taiteellisen tason rinnalle Klaic nostaa kulttuurienvälisen osaamisen, liikkuvuuden ja käytännössä osoitetun yhteistyökyvyn. Klaicin mukaan järjestelmänmuutokset ovat toteutettavissa vain jos julkisesti tuettu kulttuuri sitoutuu demokratiaan ja kansalaisuuteen vastakohtana viihdemarkkinoille. Julkisesti tuettua kulttuuria on mahdollista vahvistaa vain, jos sillä on puolestapuhujien laaja liittoutuma, joka koostuu niin teatterin ammattilaisista, yleisöstä, yhteiskunnallisista liikkeistä, koulutuksesta, politiikasta ja liike-elämästä. Ruohonjuuritasolla, paikallisesti, ja sieltä laajemmalle.”

Annukka Ruuskanen