Teatteri&Tanssi-lehti kysyi muutamilta vaikuttajilta, mitä mieltä he olivat Kansallisteatterin juhlanäytelmästä, Juha Jokelan Patriarkasta.

Kuvassa Minka Kuustonen ja Heikki Pitkänen, Kuva Stefan Bremer.

Ei onnistunut pamfletilla – Osku Pajamäki

1. Mitä ajatuksia Kansallisteatterin juhlanäytelmä Patriarkka sinussa herätti?

Kokemus oli hieman ristiriitainen tai olen ehkä vain kateellinen. Taiteella pystyttiin Kansallisteatterissa tekemään se, missä en ainakaan minä ole onnistunut poliittisin pamfletein. Juha Jokela onnistui luomaan turvalliset puitteet kahden sukupolven ristiriitaisten avainkokemuksien käsittelylle.

Tässä turvallisuushakuisuudessa ehkä olikin näytelmän hienoinen ongelma. Kun kaikkia ymmärrettiin ja sukupolvitematiikka tuotiin perheyksikön eli isä-poika-suhteen tasolle, jäi suurten ja pienten ikäluokkien yhteiskunnallisen tilanteen poikkeavuus kunkin katsojan oman tietorakenteen varaan. Toisaalta hyvä niin. Ehkä näytelmän jälkeen voidaan puhua voimakkaammin myös poliittisesta tilanteesta.

Kirsti Wallasvaaran esittämä suurten ikäluokkien äitihahmo ja Antti Luusuaniemen ”sukupolvipetturi” osuivat minuun parhaiten.

2. Jokelan teoksessaan esittämä näkemys suurten ikäluokkien ja ns. pullamössösukupolven eroista on herättänyt keskustelua. Tunnistatko asetelman, hyväksytkö näkemyksen?

En tietenkään hyväksy. Todella röyhkeää tuollainen vastakkainasettelu ja suurten ikäluokkien syyllistäminen. Sydämeni vuosi verta koko näytelmän ajan.

3. Oletko nähnyt Juha Jokelan aikaisempia näytelmiä tai seurannut tv-sarjoja? Mitä (Mobile Horror 2003, Fundamentalisti 2006, Esitystalous 2010; Pulkkinen, Remontti, Firma, Virta, Kallio)

Olen nähnyt kaikki teatteriesitykset, kuten myös kaikki jaksot kyseisistä sarjoista. Kallio-sarjassa näyttelin myös snadin cameo-roolin.

Osku Pajamäki
Helsingin kaupunginvaltuutettu (SD), Funny Films Oy:n toimitusjohtaja

Uskalias videon käyttö – Lauri Kivinen

1. Mitä ajatuksia Kansallisteatterin juhlanäytelmä Patriarkka sinussa herätti?

Näytelmä on nykyteatteria parhaimmillaan ja kertoo Kansallisteatterin rohkeudesta olla ajassa kiinni uudella produktiolla. Minuun teki suurimman vaikutuksen luonteva teksti ja uskalias, onnistunut videon käyttö lavastuksessa.

2. Jokelan teoksessaan esittämä näkemys suurten ikäluokkien ja ns. pullamössösukupolven eroista on herättänyt keskustelua. Tunnistatko asetelman, hyväksytkö näkemyksen?

Minua hieman vaivaa aiheen stereotypiointi. Sukupolvien välinen kuilu oli ikuisuusaihe ja minun on vaikea tunnistaa, mikä asiassa on meidän sukupolvillemme erityistä.

Ympäristössämme on monia muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat arkeemme ja ihmissuhteisiimme: vauraus, hyvinvointi, teknologia, kansainvälisyys, asenneilmasto ja niin edelleen. Pelkäänpä, että sukupolviajattelu hautautuu helposti näiden alle. Patriarkka joka tapauksessa herätti ajatuksia

3. Oletko nähnyt Juha Jokelan aikaisempia näytelmiä tai seurannut tv-sarjoja? Mitä (Mobile Horror 2003, Fundamentalisti 2006, Esitystalous 2010; Pulkkinen, Remontti, Firma, Virta, Kallio)

Olin nuo vuodet ulkomailla, joten Patriarkka oli ensikohtaaminen Jokelan tekstien kanssa.

Lauri Kivinen
Yleisradoin toimitusjohtaja

Kuvassa Juha Muje, Raimo Grönberg ja Antti Luusuaniemi. Kuva Stefan Bremer.

Sukupolvi on yhteiskunnallinen konstruktio – Juha-Pekka Hotinen

1. Mitä ajatuksia Kansallisteatterin juhlanäytelmä Patriarkka sinussa herätti?

Pääasiassa oikein nautittava esitys. Tematiikan suhteen jäin miettimään, onko minun katsojana pohdiskeltava perimmältään yksin jäävien ihmisten tyytymättömyyttä vai sukupolvia, uria ja muita projektioita, joihin tuota tyytymättömyyttä puretaan.

2. Jokelan teoksessaan esittämä näkemys suurten ikäluokkien ja ns. pullamössösukupolven eroista on herättänyt keskustelua. Tunnistatko asetelman, hyväksytkö näkemyksen?

Sukupolvi on aina yhteiskunnallinen konstruktio eikä niinkään elettyä elämää. Siksi on luontevaa, että tässäkin näytelmässä fokus siirtyy sukupolvista yksilöihin. Samalla asetetun yhteiskunnallisen kehyksen puiminen eli sukupolvien ihanteiden muotoileminen ja vertaileminen, argumenttien ja kokemusten aatedraama, jää kenties hiukan sivuun tai kesken. Vaikka nautin esityksestä, tuntuu kuin draama haluaisi enemmän sovitella kuin kärjistää. Mitä tapahtuisi, jos näytelmän naiset menisivät saunaan ja juopottelemaan?

3. Oletko nähnyt Juha Jokelan aikaisempia näytelmiä tai seurannut tv-sarjoja? Mitä (Mobile Horror 2003, Fundamentalisti 2006, Esitystalous 2010; Pulkkinen, Remontti, Firma, Virta, Kallio)

Tunnen tämän tuotannon melko hyvin. On ollut hauska seurata, miten miehestä on hiukan hämmentyneen ja ristiriitaisen opiskeluajan jälkeen kehittynyt taitava, olennaisille aiheille ja huumorille tarkkakorvainen draamantekijä.

Juha-Pekka Hotinen
Vastaava tuottaja, Yle draama

Sano muikku – Kirsikka Moring

1. Mitä ajatuksia Kansallisteatterin juhlanäytelmä Patriarkka sinussa herätti?

Patriarkka pörisee yhä päässäni. Se panee kysymään aika monta kysymystä sukupolvien väliin ehdotetusta aukeavasta kuilusta, nuoruuden tinkimättömyydestä ja ikääntymisen haalistamista ihmisistä.

2. Jokelan teoksessaan esittämä näkemys suurten ikäluokkien ja ns. pullamössösukupolven eroista on herättänyt keskustelua. Tunnistatko asetelman, hyväksytkö näkemyksen?

Juha Jokela ei mielestäni kuvaa pullamössösukupolven ja barrikadistien antagonismia. Hänen ihmiskuvansa on laajempi. Pidin hyvin paljon Jokelan tavasta purkaa oman tuulenviemän ikäluokkansa angstia. Eikä se ole pullamössöä. Ei se ole myöskään lattea sanan kummassakaan merkityksessä. Lähinnä he ehkä vastaavat omakuvaansa pitkään pulisevana terapiasukupolvena.

Turhautuneiden ja eksyneiden nelikymppisten kysymykset osoittavat, miten heidät on päiväkodeista alkaen sopeutettu kiltteyteen. ”Sano muikku.” Mihin katosi “vapaa kasvatus”, mihin anarkian kumminlahja? Ei heillä ole paukkuja kunnon isäkapinaan. Toisaalta isä ja äiti eivät anna vastustakaan. Oma sukupolveni piirtyy puolihumaaniksi, vettyneeksi ja lähes jo uponneeksi. Miten helposti nämä myyvät maansa ja ihanteensa. Niin miksi?

En osaa tunnistaa omaa sukupolvikokemustani heissä. Uuden tiedon jano ja maailmanparantamisen palo, joka meidät ajoi joukkovoiman testaamiseen kaduille, oli hirvittävän aitoa ja raskasta. Se vaati veronsa, joka ei ollut keveä. ”Springer, Erkko, porvareiden verkko” ei kai ollut kauhean uratrendikäs viesti työpaikalle(ni)? Eikä kestä lähilukua.

Eniten Patriarkassa puhuttivat kaikkein nuorimmat, jotka hetken uskoivat ja rakastivat, kunnes nitistyivät elämän ruuhkavuosiin. Heidän hahmoissaan tehtiin näytelmän ja esityksen kipeimmät kysymykset, joihin yhä etsin vastauksia. Sillä niitä ei ole.

3. Oletko nähnyt Juha Jokelan aikaisempia näytelmiä tai seurannut tv-sarjoja? Mitä (Mobile Horror 2003, Fundamentalisti 2006, Esitystalous 2010; Pulkkinen, Remontti, Firma, Virta, Kallio)

Olen nähnyt Jokelan tuotannosta muun paitsi osia Pulkkisesta.

Kirsikka Moring
Teatterikriitikko