Tänä vuonna Kuopio tanssii ja soin Brasiliasta, USA:sta ja Puolasta saapuneet päävieraat tarjosivat monta näkökulmaa miesten keskinäiseen huumoriin, homososiaalisuuteen, fyysiseen kisailuun ja roolileikkeihin. Homoeroottinen viritys kupli sekä piilossa lihaksikkaan pinnan alla että juhlan aiheena värikkääseen karkkipaperiin käärittynä.

Festivaalin ohjelmisto pyrki laventamaan näyttämön mieskuvaa. Vastuussa tästä olivat lähes yksinomaan mieskoreografit ja -esiintyjät. Ohjelmisto oli kuitenkin suunnattu naisille, joten lämminhenkinen flirtti esiintyjien ja katsojien välillä loi festivaalille välitöntä tunnelmaa. Esityksissä huumori ja tilannekomiikka vuorottelivat atleettisten, eroottisten ja dramaattisten tunnelmien kanssa.

Brasilialaisryhmä Cia Sociedade Masculina tarjosi nimensä mukaan äärimmilleen pullistettua maskuliinisuutta. Ensemblen muodostivat seitsemän kissamaisesti liikkuvaa adonista. Illan ensimmäisellä puoliajalla nähtiin Henrique Rodovaldon teos Entre o Corpo e o Azul. Rodovaldo lähetti miesryhmän näyttämölle ilman paitaa, kireänjoustavissa, hädin tuskin lantiolle ylettyvissä housuissa suorittamaan helleenistä voimistelua, capoeiraa ja akrobatiaa muistuttavaa kontaktikoreografiaa. (…)

Hämmennystä. Illan toisella puoliajalla nähty Jomar Mesquitan Tao vietteli katsojaa sentimentaalisuuteen. Esiintyjillä oli vapaa-ajan asustus, joten nyt liikuttiin astetta lähempänä mahdollista todellisuutta. Miesten keskinäiset suhteet, pareittain ja ryhmässä, nousivatkin tässä teoksessa sävykkäämmin esille. Tapahtumista välittyi miesten keskinäistä luottamusta, antautumista, nokittelua, yksinäisyyttä ja kaipausta. Naiset olivat teoksessa läsnä vain musiikkinauhalla muun muassa Cole Porterin laulujen tulkkeina, kunnes teoksen kiitoksissa heidät haettiin yleisöstä tanssimaan esiintyjien kanssa puolikas hidasta. (…)

Kinkyä. Kuopio tarjosi Cia Sociedade Masculinan vastapoolina Ballet Trocadero de Monte Carlon, joka on vaudevillen ja burleskin balettiparodian lippulaiva New Yorkista. Vuonna 1974 New Yorkin drag show –kulttuurin keskelle syntynyt ryhmä nousi maailmanmaineeseen 90-luvun puolivälin jälkeen, kun suuri yleisö ja taide-eliitti ymmärsi ryhmän nostalgia-arvon. Ryhmä pitää yllä baletin perinteitä esittämällä osia niistä balettiklassikoista, joita amerikkalaiset balettiryhmät harvemmin enää esittävät.

Myös diiva-instituutio, joka on katoamassa baletista, elää vahvana Trocksien esityksissä. He lienevät myös valtavirtaviivaistaneet huumoriaan, sillä 80-luvulla näkemässäni Trocks–mainoksessa ensemble koostui vielä burleskin tapaan keholtaan hyvin erikokoisista ja -muotoisista esiintyjistä. Nykyään ryhmän esitykset ovat koko perheelle suunnattua hupia, taitavien miesesiintyjien esittämää balettiparodiaa, jonka gagit syntyvät usein harjoituksissa tapahtuneiden vahinkojen kautta.

Les Ballets Trocaderde Monte Carlo. Kuva Petri Laitinen.

Lue Teatteri&Tanssi-lehden 5-numerosta, mitä muuta Tuomo Railo kirjoittaa Kuopion ihanista miesdiivoista, brasilialaisista adoniksista ja Puolan kansallisbaletin atleeteista.

Etusivun kuva. Cia Sociedade Masculina: Entre o Corpo e e o Azul. Kuva Petri Laitinen.