Pia Lindy:
-Vietin viikon Pietarissa BodyWord-festivaalilla toukokuussa 2012 esiintyen, opettaen ja esityksiä katsoen. Tätä kirjoitusta varten kävin myös kahvipöytäkeskusteluja festivaalinjohtaja Olga Sorokinan ja tanssija Alina Mikhailovan kanssa.

Pietarilainen BodyWord -festivaali ammentaa tanssin ja esityksen eri muodoista ja kirjallisuudesta

Taiteellisen johtajan Olga Sorokinan mukaan BodyWord -festivaali aiheuttaa “ärsytystä ja kutinaa”. Tätä Pietarissa vuosittain järjestettävää teemalähtöistä festivaalia onkin hankala lokeroida jos nyt minkäänlainen lokerointi nykyisin kannattaakaan. Esitykset vaihtelevat kokeiluista valmiimpiin teoksiin, ja tekijöiden joukossa on nuoria ja vanhempia taiteen ammattilaisia sekä yhteisöllisiä ja osallistavia ryhmiä. Sorokina kertoo noin kymmenen vuotta vanhan festivaalin rakenteen pysyneen samankaltaisena. Näiden raamien sisällä voi toimia tarpeeksi vapaasti.

Esitykset toteutuvat eri iltoina eri teattereissa tai muissa tiloissa. Tekijöiden taustoista löytyy nykytanssia, teatteria, kontakti-improvisaatiota, balettia, butoa, somaattisia menetelmiä ja paljon muuta. Festivaali tarjoaa myös taiteilijoiden vetämiä työpajoja. Pietarilaisten lisäksi festivaalilla vierailee taiteilijoita ja ryhmiä eri puolilta Venäjää, Pohjoismaista ja Yhdysvalloista. Tänä vuonna festivaalilla esiintyivät muun muassa ODD-Dance, Ksenia Petrenko, Bob Eisen, mixed-abilityryhmä Krug, Evgenia Andrianov Rezeda Kuchkarova, Flocks, Alina Mikhailova, Liisa Pentti, Toisissa tiloissa -kollektiivi ja Davide Giovanza & työryhmä.

Bob Eisen (USA) soolo For Lulu. Kuva Stas Davydov.

BodyWord-festivaalin esityksiä ei voi sitoa yhteen kimppuun, mutta pietarilaisen tanssija Alina Mikhailovan mukaan  festivaalille näyttää kehittyvän omanlaisensa fokus,  joka vuosi tekijöiden ja teosten mukaan. Tänä vuonna yhdeksi yhdistäväksi nimittäjäksi voisi mainita tilan ja esityksen rajojen liukuvuuden. Yksityinen, kodinomainen, arkinen ja yleinen tai ajatonkin levittäytyivät näyttämölle esiintyjän/esiintyjien teoissa.

Katsominen muuttui osallistumiseksi ja menneiden tapahtumien jakamiseksi tai uudelleen kokemiseksi yhdessä. Näkyvällä ja näkymättömällä leikittely purki ja muokkasi esitystä ja sitä, mitä esitys voi olla. Yllättävät tilanteet ja muutokset tai sanojen ja kuvien suhde liikkeeseen ja kehoon muuttivat tilaa ja esitystä. Myös rajat esityksen ja prosessinomaisen välillä hämärtyivät. Osa esityksistä oli vielä otoksia työvaiheista.

Informaation tulvasta ajan antamiseen

Sorokina muisteli pohtineensa nykytanssin suhdetta mediaan ja nykyaikaan valmistaessaan alustusta parin vuoden takaiseen seminaariin. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten informaatio ei ollut ilman muuta kaikkien saatavilla. Oli tehtävä töitä saadakseen videopätkän Pina Bauschin tanssista tai jostakin butoesityksestä.  Nykyaikana esimerkiksi tallenteet ovat nopeasti kaikkien saatavilla. Tässä erilaisen informaation yltäkylläisyydessä merkittävintä on, mille tai kenelle jaamme huomiotamme ja aikaamme. Kenen nimen googlaamme tai mitä lähdemme teatteriin katsomaan.

Taiteen ja yhteiskunnan vuoropuhelun kannalta elämme hedelmällistä, aktiivisen osallistumisen, monenlaisten tulkintojen ja erilaisten arvomaailmojen sekoittumisen aikaa. Nykyaikana ei ole vain yhtä tapaa tehdä esitystä tai vain yhtä tapaa määrittää taiteellista kokemusta ja taiteen paikkaa yhteiskunnassa. Eikä olen vain yhdenlaista tapaa olla kiinnostava tai kiinnostua jostakin. Yhä merkityksellisemmäksi nousee halu jakaa henkilökohtaisia kokemuksia ja se, miten ihmiset kommunikoivat tai eivät kommunikoi keskenään.  Sorokina sanookin vuosi vuodelta oppineensa arvostamaan yhä enemmän kommunikaatiota ja kohtaamista.

Pioneerityötä ja vuoropuhelua

Pietarissa nykytanssi hakee yhä paikkaansa ja tarvitsee jatkuvuutta vahvistuakseen. Arki voi olla rankkaa.
- Tänä vuonna festivaali jäi ilman rahoitusta ja silti me teemme tätä, vaikka lähtökohta on mahdoton, Sorokina painottaa.

Pietarissa on tarpeen luoda oma kontekstinsa nykytanssin ja esitystaiteen esille tuomiseksi ja vahvistamiseksi. Olga Sorokina korostaa kokeilemisen merkitystä taiteessa. BodyWord-festivaalilla ei ole tärkeää, kuka on paras taiteilija tai kenen esitykset ovat loppuun myytyjä. Tärkeämpää on taiteilijoiden halu tulla yhteen jakamaan työskentelynsä tuotoksia ja käydä vuoropuhelua yleisön ja toisten tekijöiden kanssa.

ODD-DANCE-group. Kuva Stas Davydov.

Esitysten erilaisuus, tekijöiden ja yleisön monenlaisuus yhdistettynä pitkiin metro- ja kävelymatkoihin viisimiljoonaisen Pietarin sykkivässä keväässä jättivät täyden olon. Se, että kaikki ei tapahtunut vain yhdessä paikassa, väritti kokemusta valtavasti. Kaikkiin esityksiin ja työpajoihin ei ollut helppo löytää. Ajatus siitä, että Helsinki on vain muutaman tunnin junamatkan päässä, tuntui taas kerran Pietarista käsin absurdilta.  Silti keskusteluissa nousivat esille yhteistyöt ja vuoropuhelut eri suomalaisten tekijöiden kanssa sekä avoimuus ja halukkuus tutustua myös uusiin tekijöihin. Tervemenoa siis Pietariin!

Lisää festivaalista: http://www.bodyword.spb.ru/en-index.htm

http://www.youtube.com/watch?v=kOrE6HUfv44&feature=plcp

Kirjoittajasta: tanssija, koreografi, kirjoittaja Pia Lindy (1968) on improvisoidun tanssin ja esityksen tekijä, joka yhdistää töissään huumoria ja vakavuutta, oivaltavaa tanssillista toimintaa sekä kriittistä yhteiskunnallista ajattelua. Lindyä kiinnostavat pitkäkestoiset taiteellisen työskentelyn prosessit sekä toiminta erilaisissa ympäristöissä ja konteksteissa. Pia Lindy on käynyt useita kertoja Pietarissa ja tehnyt yhteistyötä pietarilaisten tanssija Alina Mikhailovan ja Iguan Dance -ryhmän kanssa.