Mikäpä olisi luontevampi tapa liikkua esitystaiteen laajalla kentällä kuin bändikeikka? Esitystaiteen seurasta ponnistavan Napoleon Pink Horse -bändin samannimisessä esityksessä yhdistyvät luontevasti musiikki, teksti, liike ja skenografia. Samalla Napoleon Pink Horse tarkastelee populaarikulttuurin esittämisen tapoja askeleen sivusta, ironisesti ja lämmöllä.

Kuva Pirje Mykkänen VTM/KKA.

Jo yhtyeen nimessä on samaa kuin Pearl Jamissä tai Velvet Undergroundissa, keinotekoista salamyhkäisyyttä. Hyvää kulttialustaa. Kiasman konsertti-esityksessä NPH yhdistää populaarimusiikkiin tekstejä ja musiikkia ranskalaisen kokeellisen chanson-jazz-muusikon, musiikintekijän ja näyttelijän, Serge Gainsbourgin hengessä. Helpon populaarin kuviota rikkovat myös monotoninen sähköinen äänimatto sekä absurdi monologi koulusurmista.

NPH-bändin jäsenet, Miikka Ahlman, Timo Heinonen, Elina Pirinen ja Tuukka Vasama, ovat säveltäneet ja sanoittaneet kappaleensa itse. Mukaan valituista musiikkigenreistä on otettu käyttöön muutama keskeinen piirre ja niillä mennään: esimerkiksi kansainvälisestä teinijumputuksesta kimallevaatteet ja ylitouhukas yleisön nostattaminen, stadionrockista sydämenlyöntejä mukaileva rumpukomppi yhdessä kitaravallin kanssa ja hämyisestä chansonista mikrofoni kurkussa matalalta ääntelevä dandy. Kaikissa näissä lajeissa esitystaide on tietoisimmillaan ja esittämisen esittäminen sallittua, suorastaan toivottavaa.

Napoleon Pink Horsen alta vetää mattoa ainoastaan se, että esityksen on vaikea tarjota kohteisiinsa uutta tasoa, mutta ei se haittaa: tarpeeksi ihmeellistä on seurata, kuinka musiikki- ja tanssilahjakkuudet Pirinen ja Vasama kommentoivat ja eläytyvät samanaikaisesti.

Minna Tawast
Esitystaiteen seura & Kiasma-teatteri: Napoleon Pink Horse. Tekstit, musiikki ja esitys Miikka Ahlman, Timo Heinonen, Elina Pirinen ja Tuukka Vasama. Valot Heikki Paasonen, Jani-Matti Salo. Kiasma-teatteri 28.3.2012