2000-luku on merkinnyt esittävässä taiteessa uudenlaisen politisoitumisen aikaa. Tämä on näkynyt sekä isojen globaalien teemojen että yksilöllisten aiheiden käsittelyssä ja teosten yleisösuhteessa. Niin ikään ammatillisten hierarkioiden purkautuminen ja kollektiivisuuden korostuminen teosten valmistamisessa ovat muuttaneet taiteilijoiden lähestymistapoja aiheisiinsa.

Samaan aikaan, kun taide on uuspolitisoitunut, sen tekijöiden keskuudessa elää usein vahvana ajatus taiteen epäpoliittisuudesta. Vain harva tunnustaa pyrkivänsä suoraan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Tätä taustaa vasten halusimme kysyä viideltä esittävän taiteen tekijältä viisi kysymystä aiheesta.


1.) Pitääkö mielestäsi taiteilijan teoksiin sisältyä yhteiskunnallista sanottavaa?

2.) Voiko taide tapahtua/toteutua omassa autonomisessa maailmassaan? Jos voi, mistä tämä maailmaa koostuu ja ketä siihen kuuluu?

3.) Ajatteletko yleisöä/vastaanottajaa silloin, kun teet uutta teostasi? Jos ajattelet, vaikuttaako se työhösi ja miten?

4.) Miten toimipaikka/tuotantoympäristö (esim. paikkakunta, työryhmä tai instituutio) vaikuttavat taiteen tekemiseesi?

5.) Oletko tehnyt tai voitko kuvitella tekeväsi teoksen, jolla on sanoma eli pyrkimys vaikuttaa yleisöösi tietyllä, haluamallasi tavalla? Jos olet, missä teoksissa ja miten?

Katso uusimmasta Teatteri&Tanssi-lehdestä, mitä kysymyksiin vastasivat teatteriohjaaja-esitystaiteilija-teatterinjohtaja Vihtori Rämä, tanssitaiteilija Jyrki Karttunen, ohjaaja Milja Sarkola, esitystaiteilija Janne Saarakkala ja käsikirjoittaja-ohjaaja- näyttelijä Tiina Lymi.

Etusivun kuva: Milja Sarkolan Ihmisen asussa, 2009.
Kuva Laura Vuoma