Kirjailija Laura Gustafsson toipuu Finlandia-julkisuudesta, saa inspiraatiota ikkunanäkymästä ja kirjoittaa eroottista trilleriä.

Gustafsson aloittaa lehden Töissä nyt -palstan, jossa taiteilijat kirjoittavat siitä mitä heidän työpäiviinsä kuuluu juuri nyt.

Olen kirjailija. En ole missi enkä Matti Nykänen. Julkisuus ei ole ammattini. En ole koskaan ajatellut tarvitsevani julkisuutta harjoittaakseni ammattiani.

Kirjoitan tätä tekstiä loppuvuodesta 2011. Juuri kun kirjailijan identiteettini pääsi vahvistumaan, ja saatoin ilmoittaa tulevani toimeen kirjoittamisella, toisin sanoen apurahoilla ja erilaisista työsuhteista kertyvillä palkkioilla, työnkuvani laajentui yllättävällä tavalla: pääsin lehtien palstoille ja televisioon kertomaan kirjastani, ehdokkuuksistani ja mielipiteestäni koskien naisten asemaa. Ai niin, ja tietysti kuntosalilla käymisestä, meikkaamisesta, glamourblondiudesta ja avomiehestäni. Verotietoni julkaistiin Iltalehdessä. Minulta kysyttiin mielipidettä euron kriisiin.

Julkisuudessa paistattelu on ihan kiva juttu. Julkisuus antaa minulle mahdollisuuden mainostaa tuotettani. Julkisuuden ansiosta tekemiseni näyttäytyvät kiinnostavampina, vaikka itse tuotokset pysyvät aivan samoina. Puhelin alkaa kummasti soida, töihin pyydetään. Myös niihin kirjoittamiseen liittyviin.

Tänään, kun kirjoitan tavallisesta työpäivästäni, saan istua työhuoneeni sohvalla ilman meikkiä verkkarit jalassa ja Macbook sylissä. Niin parasta. Pidän rutiineista ja arjesta, jossa ei tapahdu epämääräisyyksiä eikä tarvitse välttämättä poistua kotoa. Tämänkaltaisia päiviä olen kaivannut. Kyllä niitä varmasti on jälleen luvassakin.

Lue Laura Gustafssonin kirjoitus Teatteri&Tanssista 1/12.